Me teimme sen!

Viimeinen pyöräilypäivä valkeni aurinkoisena. Matkalle päätettiin lähteä tavallista aikaisemmin, koska oli odotettavissa pitkä matka. Yhdeksältä olimme jo matkalla. Heti alusta alkaen matkavauhti oli kova. Tunnin reippaan ajon jälkeen tavattiin huoltoauto, josta saatiin kylmää vettä ja virvokkeita. Jonkin aikaa ajettuamme käytiin kahvilla ja jäätelöllä.

Tie kulki Berliinin johtavaa kanaalin vartta myöten ja lehtevien metsien läpi. Saksassa on valtavasti hienoja reittejä varta vasten pyöräilijöitä varten. On ilo pyöräillä maassa, jossa on kyltein ja merkein selkeästi merkitty tähän sopivat reitit.

Yhden aikaan tavoitimme huoltojoukkomme, jotka olivat pystyttäneet teltan aivan kanavan rantaan rauhalliselle paikalle. Oli ihanaa käydä uimassa ja viilentämässä auringon kuumentavaa ihoa. Ja tietenkin ruoka maittui jälleen. Yksi tämän matkan onnistumiseen kovasti vaikuttanut asia on ollut se, että huolto on toiminut loistavasti. Ruokaa ja vettä on aina saatu tarvittaessa. Lisäksi huoltoporukat ovat tosi mukavia. Ja  niin ovat Kirjastokaistan pojatkin. Suuret kiitokset vain teille, jos satutte lukemaan tätä blogia.

Matka jatkui taas iloisissa merkeissä, ajaessamme välillä lauloimme yhdessä ja erikseen. Oranienburgiin lähestyttäessä pieni sade kasteli meidät, mutta emme vaivautuneet käyttämään sadetakkeja, oli niin hienoa tuntea polttavalla iholla viileät sadepisarat. Oranienburgiin saavuttiin neljän aikoihin. Siellä muutamat siirtyivät junaan joko ehtiäkseen lentokoneeseensa tai hehkuvan auringon aiheuttaman väsymyksen vuoksi. Matkaa oli takana jo 80 km ja edessä vielä 50 km. Se ei tuntunut mielestäni erityisen suurelta urakalta, joten itsestään selvästi päätin jatkaa matkaa pyöräillen, niin kuin suurin osa porukasta. Tätä päätöstäni en katunut. Oli ihanaa vain ajaa eteenpäin.

Oranienburgin jälkeen emme enää pitäneet pidempiä taukoja, pysähdyimme vain juomaan välillä. Kun lähestyimme Berliiniä, kuljimme siirtolapuutarha-alueiden tapaisten alueiden läpi. Joka paikassa oli paljon kukkia, köynnösruusuja, kukkivia puita, perennoja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma sunnuntaisen leppoinen. Matkavauhti oli edelleen varsin kova, innostus päästä perille oli suuri. saavuimme Berliinin päärautatieasemalle vähän vaille yhdeksän. Perillä tapasimme myös Kirjastokaistan porukan ja huoltojoukkomme ja onnittelimme toisiamme, halasimme, itkimme ja nauroimme. Tunnelma oli ihmeellinen, me teimme sen!

Asemalta kukin siirtyi omaan yöpaikkaansa. Olin yötä Grand Hostel Berlinissä Kreutzbergissä, saavuimme sinne vähän jälkeen kymmenen illalla. Päivän matka oli 132 km. Berliinin saavuttaessa matkavauhti oli keskimäärin 17km/t. Tätä on vaikea uskoa, kun ajattelee pyöräilyämme viikko sitten. Yhteishenki sai aikaan sen, että tähän suoritukseen pystyivät paitsi sporttiset nuoret kirjastomiehet myös eläkeikää lähentyvät urheilua harrastamattomat kirjastotädit.
Viimeisen matkapäivän video löytyy täältä.