lauantai 4. kesäkuuta 2011

Lauantaina helle jatkui

Yö teltassa oli rauhallisempi kuin olin kuvitellut. Hyttyset kiusasivat, mutta muuten oli hienoa nukkua melkein ulkona. Linnut lauloivat heti aamuvarhaisesta, se herätti aina välillä. Aamulla kaikki vaatteet olivat kosteita, niin kuin usein teltassa nukkuessa.

Pääsimme lähtemään vähän ennen yhtätoista. Reitti kulki osin lehtevien metsien läpi, sitten taas peltoja ja pieniä kyliä, joissa ei näkynyt ihmisiä juuri lainkaan. Alue on väestökatoaluetta, ihmiset ovat muuttaneet Saksan läntisiin osiin parempia elinoloja hakemaan. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo siistejä taloja ja kauniita pihoja. Mutta palvelut ja työpaikat vähenevät alueella ja niiden mukana myös ihmiset. Paikalliset kirjastolaiset yrittävät omalta osaltaan pysäyttää tätä heikentyneiden palvelujen kierrettä, mutta kai aika turhaan.
Helle alkoi vaivata meitä yhä pahemmin. Taukoa pidettiin tienpoukamassa, jossa kaikki hakivat vähäistä varjoa autojen vierestä tai matalien pölyisten pensaiden juuresta. Uiminen kangasteli yhä tiiviimmin haaveissamme. Vihdoin saimme kuulla, että jos jätetään väliin päivällinen, ehdimme uimaan. Niin tehtiinkin ja pääsimme mukavalle uimarannalle, jossa saattoi myös ostaa makkaraa ja jäätelöä. Loppupäivä oli pelastettu.
Olimme jo myöhässä Furstenbergin tapaamisesta. Päätettiin, että osa porukasta kuljetetaan autoilla ja loput tulevat niin lujaa kuin kykenevät teitä myöstän. Matkaa oli kolmisenkymmentä ­kilometriä ja pyöräilijöiden tuntinopeus varmaan n. 20km/t. Lähdin pyöräilijöiden mukaan, vaikka tiesin, että olen siinä porukassa hitain. Niin olinkin, mutta tulin kaupunkiin vain pari minuuttia muiden jälkeen. Reitti kulki ihastuttavan metsän läpi hyvin asfaltoituja kapeita pyöräteitä pitkin mäkiä ylös ja alas, joten en katunut yhtään, vaikka sainkin tehdä kaikkeni pysyäkseni mukana.

Saavu­ttuamme kaupunkiin käväisimme pienessä kirjastossa, jota ylläpidetään vapaaehtoisen työvoiman turvin, niinkuin satoja muitakin saksalaisia kunnankirjastoja. Tämän jälkeen siirryimme kaupunginpuistoon, jossa saatiin sämpylöitä ja virvokkeita. Kuuntelimme muutamia puheita, jonka jälkeen keskusteltiin haja-asutusalueiden kirjastojen ongelmista ja vapaaehtoistyövoiman käytöstä. Ilta oli oikein onnistunut ja sekä me vieraat että runsaslukuinen joukko isäntiä olimme kovin tyytyväisiä. Retkeilymajaan saavuimme puoli yhdentoista aikoihin. Se sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella kauniissa puistossa. Paikka oli entinen naisten keskitysleiri, en tiedä miltä ajalta.
­­

Päivän matka oli 102 km. Kahdeksannen päivän video.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti