Kohti normaalia elämää

Viikko sitten saavuin Berliinistä. Sen jälkeen olin Oulun kirjastopäivillä kolme päivää kertomassa Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeesta sekä tietenkin Cycling for Libraries -tapahtumasta. Kirjastopäivien jälkeenkin elämä oli puuhakasta. Molempien reissujen tavarat on purettu, vaatteet on pesty ja osa lainatuista tavaroista on palautettu. Pyörääni en ole vielä saanut haettua, mutta ehkä se onnistuu huomenna.

Vasta nyt olen saanut liitettyä blogiteksteihin kuvat ja kartat. Samalla olen miettinyt tapahtumaa ja sen antia. Olen lukenut matkalaisten lähettämiä viestejä ja niistä voi havaita samoja tuntemuksia ja kokemuksia, kuin mitä itselläni on. Matka merkitsi paljon kaikille meille osallistujille. Cycling for Libraries oli ammatillista täydennyskoulutusta, kirjastoideologiaa, kielikylpy, fyysistä ponnistelua, itsensä ylittämistä, ryhmätoiminnan opettelua, esteettisiä nautintoja, uusia ystäviä ja erilaisia kokemuksia. Kuten otsikoin yhden blogikirjoituksen jo matkan alkuvaiheesta: sanat eivät riitä kertomaan...

Minulta on kysytty, lähtisinkö uudelleen vastaavalle matkalle. Vastaus on itsestään selvä, lähtisin koska tahansa. Matka oli vaativa sekä fyysisesti että henkisesti. Tapahtuma oli kuitenkin siitä hyvin kiitollinen, että jos oli valmis antamaan, sai siitä myös paljon.

Pyöräkulkue halki Berliinin

Tiistaiaamuna lähdimme hostellista kohti Berliinin päärautatieasemaa, jonne oli kokoontunut meidän porukkamme lisäksi satoja saksalaisia kirjastonhoitajia. Yhteisen pyöräkulkueen teemana oli ”Traditionen im Wandel – Biliothekare in Bewegung”. Saksan kirjastonhoitajat halusivat tuoda esille näkemyksiään kirjastoalan rahoituksesta, kirjastojen ihmisille tarjoamista mahdollisuuksista sekä siitä, ettei kirjastomenoista voi enää säästää. Vertailun vuoksi heidän esitteessään kerrottiin, että Saksassa kirjastoissa vierailee vuosittain200 miljoonaa ihmistä ja jalkapallostadioneilla vain 17,6 miljoonaa.

Kaikki yhdessä muodostimme hienon pyöräkulkueen läpi kaupungin. Kulkue päättyi Saksan Kirjastopäivien 100-vuotisjuhlaseminaariin. Meidän oma Cycling for Libraries -porukkamme oli ihan hajallaan. Hyvästelimme haikeasti niitä, joita vielä onnistuimme näkemään. Sen jälkeen mentiin hostellille hakemaan tavarat ja kohti lentokenttää. Kotona olin illalla yhdeksän jälkeen. Aika outo olo. Kommentoin koko tapahtumaa lisää myöhemmin, kun on enemmän energiaa. Ja lisään ne kuvat ja koetan tehdä kartan. 

Ajoa tuli 15km.

Maanantaina Berliinissä vuorossa kirjastoseminaari ja suuret juhlat

Maanantaiaamuna heräsimme pää pöppyrässä kaikesta tapahtuneesta ja jäsenet jäykkinä pitkästä urakasta. Hyvän aamiaisen jälkeen hypättiin taas pyörän satulaan ja lähdettiin polkemaan kaupungin läpi konferenssipaikalle. Matka  ei ollut kuin kymmenisen kilometriä, mutta välillä se nostatti hiuksia pystyyn, kun taiteilimme bussien ja rekkojen kanssa samoilla väylillä. Ja kuumakin taas tuli.

Yliopistossa odotti innokas saksalainen seminaarijoukko. Keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, ja siirsin välillä muutamat blogitekstit verkkoon, koska täällä vihdoin yhteydet toimivat. Professori Kaltenbrunnerin esityksestä kirjastotilasta ja julkisesta tilasta pidin kovasti. Iltapäiväksi jakaannuimme ryhmiin. Olin ehdottanut yhdeksi aiheeksi kommunikointia asiakkaiden kanssa, ja jouduin vetämään tätä ryhmää. Sain samalla tilaisuuden mainostaa Hämeenlinnan verkkokirjastoa ja sosiaalisen median hankettamme. Ryhmässä oli henkilöitä Saksasta, Ruotsista ja Suomesta ja keskustelua käytiin vilkkaasti.

Seminaarin jälkeen lähdimme porukalla Tempelhofin lentokenttäalueelle, jossa vietimme yhteistä juhlailtaa saksalaisten kollegojen kanssa. Tempelhofin käyttö lentokenttänä on lopetettu muutama vuosi sitten. Tällä kentällä on hyvin maineikas historia. Lentokenttä perustettiin 1920-luvulla, miltä ajalta ovat peräisin kentän komeat rakennukset. Tempelhofista lähti ensimmäinen mannertenvälinen lento Amerikkaan. Kenttä oli aikoinaan yksi Euroopan vilkkaimmista kentistä. Kenttäalueen tulevaisuudesta käydään nyt kovasti keskustelua. Alue tulee säilymään suurelta osin virkistyskäytössä. Oli hauskannäköistä, kun pyöräilijöitä ja juoksijoita kiersi entisiä kiitoratoja pitkin.

Meitä varten oli pystytetty juhlatelttamme, jonne oli tuotu penkkejä ja pöytiä. Paikalliset olivat järjestäneet paikalle maittavan ruokatarjoilun sekä runsaasti juotavaa. Paikalle tuli myös suomalaisen kirjastoautoja valmistavan tehtaan Kiitokorin edustajat, jotka olivat sponsoroineet Cyc4Lib-tapahtumaa. He saapuivat paikalle upouudella Bremenin kaupunginkirjaston tilaamalla kirjastoautolla. Yhtäkkiä paahtavan helteen katkaisi valtaisa ukkonen ja sadekuuro. Onneksi teltan sisällä oli kuivaa. Sade ei tunnelmaa pilannut, pikemminkin päinvastoin. Paikallinen bändi soitti menevää tanssimusiikkia ja ihmiset iloitsivat toistensa seurasta. Katsoimme kaikki Kirjastokaistan tekemät yhdeksän matkavideota suurella innolla taputtaen ja hurraten. Järjestäjille jaettiin monenlaisia lahjoja, mikä aiheutti taas suuria riemunpurkauksia. Sade loppui, minkä jälkeen ilma oli ihanan raikasta. Kymmenen jälkeen lähdettiin Kreutzbergin suuntaan etsimään kapakkaa, jonne mahtuisi pari-kolmekymmentä henkeä vielä juhlimaan, sillä emme halunneet vielä erota toisistamme. Sopiva paikka löytyikin ja niin jatkettiin iltaa vielä myöhään yöhön riemukkaissa ja myös kovin haikeissa tunnelmissa. Matka alkoi olla lopuillaan.

Ajelua päivälle tuli n. 28km.

Me teimme sen!

Viimeinen pyöräilypäivä valkeni aurinkoisena. Matkalle päätettiin lähteä tavallista aikaisemmin, koska oli odotettavissa pitkä matka. Yhdeksältä olimme jo matkalla. Heti alusta alkaen matkavauhti oli kova. Tunnin reippaan ajon jälkeen tavattiin huoltoauto, josta saatiin kylmää vettä ja virvokkeita. Jonkin aikaa ajettuamme käytiin kahvilla ja jäätelöllä.

Tie kulki Berliinin johtavaa kanaalin vartta myöten ja lehtevien metsien läpi. Saksassa on valtavasti hienoja reittejä varta vasten pyöräilijöitä varten. On ilo pyöräillä maassa, jossa on kyltein ja merkein selkeästi merkitty tähän sopivat reitit.

Yhden aikaan tavoitimme huoltojoukkomme, jotka olivat pystyttäneet teltan aivan kanavan rantaan rauhalliselle paikalle. Oli ihanaa käydä uimassa ja viilentämässä auringon kuumentavaa ihoa. Ja tietenkin ruoka maittui jälleen. Yksi tämän matkan onnistumiseen kovasti vaikuttanut asia on ollut se, että huolto on toiminut loistavasti. Ruokaa ja vettä on aina saatu tarvittaessa. Lisäksi huoltoporukat ovat tosi mukavia. Ja  niin ovat Kirjastokaistan pojatkin. Suuret kiitokset vain teille, jos satutte lukemaan tätä blogia.

Matka jatkui taas iloisissa merkeissä, ajaessamme välillä lauloimme yhdessä ja erikseen. Oranienburgiin lähestyttäessä pieni sade kasteli meidät, mutta emme vaivautuneet käyttämään sadetakkeja, oli niin hienoa tuntea polttavalla iholla viileät sadepisarat. Oranienburgiin saavuttiin neljän aikoihin. Siellä muutamat siirtyivät junaan joko ehtiäkseen lentokoneeseensa tai hehkuvan auringon aiheuttaman väsymyksen vuoksi. Matkaa oli takana jo 80 km ja edessä vielä 50 km. Se ei tuntunut mielestäni erityisen suurelta urakalta, joten itsestään selvästi päätin jatkaa matkaa pyöräillen, niin kuin suurin osa porukasta. Tätä päätöstäni en katunut. Oli ihanaa vain ajaa eteenpäin.

Oranienburgin jälkeen emme enää pitäneet pidempiä taukoja, pysähdyimme vain juomaan välillä. Kun lähestyimme Berliiniä, kuljimme siirtolapuutarha-alueiden tapaisten alueiden läpi. Joka paikassa oli paljon kukkia, köynnösruusuja, kukkivia puita, perennoja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma sunnuntaisen leppoinen. Matkavauhti oli edelleen varsin kova, innostus päästä perille oli suuri. saavuimme Berliinin päärautatieasemalle vähän vaille yhdeksän. Perillä tapasimme myös Kirjastokaistan porukan ja huoltojoukkomme ja onnittelimme toisiamme, halasimme, itkimme ja nauroimme. Tunnelma oli ihmeellinen, me teimme sen!

Asemalta kukin siirtyi omaan yöpaikkaansa. Olin yötä Grand Hostel Berlinissä Kreutzbergissä, saavuimme sinne vähän jälkeen kymmenen illalla. Päivän matka oli 132 km. Berliinin saavuttaessa matkavauhti oli keskimäärin 17km/t. Tätä on vaikea uskoa, kun ajattelee pyöräilyämme viikko sitten. Yhteishenki sai aikaan sen, että tähän suoritukseen pystyivät paitsi sporttiset nuoret kirjastomiehet myös eläkeikää lähentyvät urheilua harrastamattomat kirjastotädit.
Viimeisen matkapäivän video löytyy täältä.

Lauantaina helle jatkui

Yö teltassa oli rauhallisempi kuin olin kuvitellut. Hyttyset kiusasivat, mutta muuten oli hienoa nukkua melkein ulkona. Linnut lauloivat heti aamuvarhaisesta, se herätti aina välillä. Aamulla kaikki vaatteet olivat kosteita, niin kuin usein teltassa nukkuessa.

Pääsimme lähtemään vähän ennen yhtätoista. Reitti kulki osin lehtevien metsien läpi, sitten taas peltoja ja pieniä kyliä, joissa ei näkynyt ihmisiä juuri lainkaan. Alue on väestökatoaluetta, ihmiset ovat muuttaneet Saksan läntisiin osiin parempia elinoloja hakemaan. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo siistejä taloja ja kauniita pihoja. Mutta palvelut ja työpaikat vähenevät alueella ja niiden mukana myös ihmiset. Paikalliset kirjastolaiset yrittävät omalta osaltaan pysäyttää tätä heikentyneiden palvelujen kierrettä, mutta kai aika turhaan.

Helle alkoi vaivata meitä yhä pahemmin. Taukoa pidettiin tienpoukamassa, jossa kaikki hakivat vähäistä varjoa autojen vierestä tai matalien pölyisten pensaiden juuresta. Uiminen kangasteli yhä tiiviimmin haaveissamme. Vihdoin saimme kuulla, että jos jätetään väliin päivällinen, ehdimme uimaan. Niin tehtiinkin ja pääsimme mukavalle uimarannalle, jossa saattoi myös ostaa makkaraa ja jäätelöä. Loppupäivä oli pelastettu.

Olimme jo myöhässä Furstenbergin tapaamisesta. Päätettiin, että osa porukasta kuljetetaan autoilla ja loput tulevat niin lujaa kuin kykenevät teitä myöstän. Matkaa oli kolmisenkymmentä ­kilometriä ja pyöräilijöiden tuntinopeus varmaan n. 20km/t. Lähdin pyöräilijöiden mukaan, vaikka tiesin, että olen siinä porukassa hitain. Niin olinkin, mutta tulin kaupunkiin vain pari minuuttia muiden jälkeen. Reitti kulki ihastuttavan metsän läpi hyvin asfaltoituja kapeita pyöräteitä pitkin mäkiä ylös ja alas, joten en katunut yhtään, vaikka sainkin tehdä kaikkeni pysyäkseni mukana.

Saavu­ttuamme kaupunkiin käväisimme pienessä kirjastossa, jota ylläpidetään vapaaehtoisen työvoiman turvin, niinkuin satoja muitakin saksalaisia kunnankirjastoja. Tämän jälkeen siirryimme kaupunginpuistoon, jossa saatiin sämpylöitä ja virvokkeita. Kuuntelimme muutamia puheita, jonka jälkeen keskusteltiin haja-asutusalueiden kirjastojen ongelmista ja vapaaehtoistyövoiman käytöstä. Ilta oli oikein onnistunut ja sekä me vieraat että runsaslukuinen joukko isäntiä olimme kovin tyytyväisiä. Retkeilymajaan saavuimme puoli yhdentoista aikoihin. Se sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella kauniissa puistossa. Paikka oli entinen naisten keskitysleiri, en tiedä miltä ajalta.
­­

Päivän matka oli 102 km. Kahdeksannen päivän video.

Perjantaina melkein jo kärsin helteestä

Lähdimme liikkeelle kymmenen jälkeen, kunhan paikalliset tiedotusvälineet olivat ensi haasatelleet pyöräilijöitä. Aurinko paisoti jo aamusta alkaen lämpimästi. Pyöräreitti kulki välillä tosi miellyttävästi metsien läpi, jolloin valtavat lehtipuut varjostivat tietä. Välillä kuljimme laajojen peltoaukeiden poikki, jolloin saimme nauttia hienoista maisemista ja peltojen reunojen kukkaloistosta. Matkavauhti oli aika kova, noin 18 km/t, mikä oli minulle turhan tiukkaa. Parin tunnin kuluttua pysähdyimme pieneen kylään, jonka konditorian herkkuja nautimme suurella riemulla Sitten taas eteenpäin.

Ruokatauko pidettiin pienen järven rannalla. Oli tosi virkistävää päästä uimaan hikisen pyöräurakan jälkeen. Taas jatkettiin matkaa. Välillä jotkut pysähtyivät puhjenneen renkaan tai jonkun muun pyöräongelman vuoksi. Yleisesti ottaen henkilövahinkoja ei ole juurikaan sattunut, pari kertaa on joku kaatunut ja saanut vähän ruhjeita. Sen sijaan pyöränkumeja on paikattu jo kymmeniä kertoja.

Kahdeksan aikoihin illalla saavuimem viehättävään Warenin kaupunkiin, joka sijaitsee Muritzinjärven rannalla. Meitä vastaanottamassa oli paikallisia kirjastonhoitajia ja kirjastoauto. Majoitumme kaikki valtavaan sirkustelttaammme. Illalla on vielä ohjelmassa letunsyöntiä ja videoiden katselua.

Kuvat, kartta ja videolinkit hoidan myöhemmin. Päivän pyörämatka oli 88 km, joten energiaa ei enää riitä niihin. Tässä perjantain video.

Torstaina aurinko porotti yhä lämpimämmin

Aamulla nautimme retkeilymajassa hyvän aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme pyörillä kohti Rostockin keskustaa. Kaupunki on vanha hansakaupunki, joka elää nykyään lähinnä satamastaan. Asukkaita on parisataatuhatta, mikä on jonkin verran vähemmän kuin 1980-luvulla. Ajoimme rannan kävelyteiden kautta ja näimme kilometreittäin ihania hiekkarantoja, joiden raidallisilla lepotuoleilla ihmiset nauttivat auringosta. Kuljimme yli kanaalin, jossa näimme kalastajaveneitä ja asuntolaivoja. 

Rostockin keskustassa oli kävelykatuja, joiden varrella oli vanhoja kauniita rakennuksia. Katujen varrella olevat talot raunioituivat pahasti sodassa. Näkemistämme rakennuksista suurimmassa osassa julkisivu oli korjattu vanhan tyylin mukaiseksi ja rakennuksen sisäosat rakennettu nykyaikaisella tyylillä. Kaupunginkirjasto sijaitsee vanhassa talossa, joka oli peräisin 1400-luvun lopulta. Kirjasto kärsii suuresti resurssipulasta. Esim. hankintarahaa on alle euro asukasta kohden, mikä on Saksankin mittakaavassa hyvin vähän. Kirjasto järjestää kuitenkin paljon erilaisia tapahtumia asukkaille, kuten kirjastot Saksassa yleensäkin tekevät.

Aamulla olimme jakaantuneet neljään ryhmään niin, että kukin saattoi valita oman kiinnostuksensa mukaisen käyntikohteen. Tapasimme toisemme puolenpäivän aikaan Rostockin yliopiston vanhan päärakennuksen suihkulähteiden luona. Rostockin yliopisto täyttää pian 600 vuotta, se on perustettu vuonna 1419. Se on Pohjoisen Euroopan vanhin yliopisto. Yhteiskuvan otto oli riemukasta hommaa ja herätti ympäristössä paljon huomiota.

Tänään vietettiin Saksassa Herrojenpäivää/Miestenpäivää/Isänpäivää. Kyseessä on helatorstain vietto, joka on muualla uskonnollinen juhlapäivä. Täällä Saksassa siitä on tullut kovin maallinen tapahtuma. Idea on, että miesten kuuluu tänä päivänä olla juovuksissa aamusta iltaan! Näimmekin päivän mittaan paljon iloisesti humalassa olevia miesseuruita kulkemassa pitkin katuja ja maanteitä.

Täällä Saksassa joukkoomme on liittynyt paljon saksalaisia kirjastolaisia. Rostockin keskustasta lähdimme yhdessä ajamaan niin, että meitä saattoi poliisiauto edessä ja takana. Risteyksissä poliisiauto asettui aina keskelle risteystä niin, ettei kukaan muu voinut siitä kulkea kuin pitkä pyöräseurueemme. Se oli hyvin juhlallista. Kaupungin ulkopuolella hyvästelimme iloisesti poliisit ja jatkoimme matkaa pitkänä letkana. Aina välillä kuului huuto car-up tai bike-back, jolloin vierekkäin ajelevat siirtyivät yhteen riviin. Maisemat olivat silmiä hiveleviä. Vihreillä niityillä kasvoi punaisia unikkoja, sinisiä ruiskaunokkeja ja joitain keltaisia kukkia. Maasto oli aika tasaista, pienet kumpareet virkistivät ajelua. Ohitimme pieniä kyliä, joissa pääteitä reunustivat satukirjoista tutunnäköiset saksalaiset talot. Leppeä tuuli viilensi helteen vaikutusta. Tunnelma oli korkealla. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, tapasimme taas keittiöhenkilökuntamme, joilla oli auto pysäköitynä mukavaan varjoisaan paikkaan.

Neljän aikoihin saavuimme Butzovin kuntaan. Vierailimme kulttuuritalossa nimeltä Krummers Haus, jossa sijaitsivat kirjaston lisäksi paikallinen museo ja näyttelytilat. Mecklenburg-Vorpommernin alueen kirjastojen tila ei ole kehuttava. Resurssipula on huutava. Silti kirjastoissa pystyttiin järjestämään sekä koululaisille että muille asukkaille monenlaista toimintaa. Puoli seitsemän aikoihin saavuimme määränpäähämme Gustrovin kuntaan, jossa tutustuimme ensin kaupunginkirjastoon. Tilanne oli täällä suunnilleen samanlainen kuin Rostockissa ja Butzovissa. Osaavia ihmisiä on paljon, mutta olosuhteet ovat huonot. Majapaikkaamme saavuimme kahdeksan aikoihin. Ruokailun yhteydessä kuultiin monenlaisia onnittelulauluja, kun kaikki erimaalaiset osallistujat halusivat omalla kielellään onnitella ruotsalaista Ankia hänen syntymäpäivänsä johdosta. Saimme tietenkin myös kakkua päivän kunniaksi.

Päivän pyörämatka oli 75 km. Nettiin pääsy ei onnistunut tänäkään iltana. Siirsin tämän perjantai-iltana. Kuvat ja kartan laitan, kun on parempi signaali. Kuudennen päivän videon voit katsoa täältä.

Leppoisassa myötätuulessa kohti etelää

Keskiviikko valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Aamiainen syötiin leirintäalueen pihalla ja sitten taas matkaan. Nyt kohteena oli lauttaranta, josta Rostockin lautta lähtee klo 13. Aikaa oli meillä runsaasti, saatoimme rullailla kaikessa rauhassa etelään. Juoma- ja laiskottelutauko pidettiin viitisen kilometriä ennen satamaa. Satamassa odoteltiin hetki, sitten ajettiin pitkänä letkana laivan uumeniin.

Tässä vaiheessa kerron muutaman sanan matkalaisten pyöristä ja muista varusteista. Porukassa löytyy lähes ammattilaisia pyöräilijöitä, joilla on kaikki mahdolliset erilaiset vaatteet ja laitteet. Suurin osa on kuitenkin tavallisia kulkijoita, jotka ajelevat omalla kotoisalla pyörällään ja tyylillään. Pyöräkoreissa on erilaisia pussukoita ja pikkureppuja, kenkinä varvassandaaleita, lenkkareita tai vaelluskenkiä, vaatteina pyöräilyhousuja, farkkuja, shortseja, hameita jne. Eli pukeutuminen ja varustelu eivät ole tässä porukassa mikään ongelma.

Kun saavuimme laivalla Rostockiin, meillä oli juhlava vastaanotto. Satamassa oli joukko kirjastolaisia kyltteineen hurraamassa, samoin kaupungin ja kirjastolaitoksen johtohenkilöitä sekä paljon tiedotusvälineiden edustajia. Kuuntelimme tervetulotoivotuksia ja asetuimme kuvattaviksi. Tämän mediaryöpytyksen jälkeen odottelimme hetken, jonka jälkeen lähdimme poliisisaattueen kanssa kohti retkeilymajaa. Ajoimme moottoritietä pitkin isona letkana, jonka edessä ja takana kulki vilkkuvavaloinen poliisiauto. Oli aika juhlallista, kun moottoritien tunneli suljettiin meitä varten muulta liikenteeltä ja kun punaisista liikennevaloista välittämättä ajoimme eteenpäin. Kun saavuimme retkeilymajaan, meillä oli peräti melkein tunti aikaa käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, jonka jälkeen meidät vietiin bussilla yliopistolle kirjastoseminaariin.

Kirjastoseminaarissa kuulimme puolenkymmentä esitystä kirjastotiloista ja kirjastojen uusista toimintamuodoista. Sitten kävelimme yliopiston kirjaston opiskelijaruokalaan, jonne paikalliset kirjastolaiset olivat järjestäneet meille oivallisen juhlan. 

Ruuan jälkeen (n. klo 22) lähti osa porukasta tutustumaan juhlapaikan vieressä sijaitsevaan upeaan yliopistonkirjastoon, jonka on suunnitellut tanskalainen Henning Larsen. Porukka ei liene ihan täyspäistä, jos huvitteluna on kirjastokäynti keskellä yötä pitkän pyöräily- ja seminaaripäivän jälkeen. Onneksi ehdittiin vielä vähän tanssia, kun paikallisten nuorten bändi soitti innokkaasti rockia. Sitten vain bussilla takaisin retkeilymajaan ja nukkumaan tosi uupuneina. Laitan tämän tekstin retkeilymajassa nettiin, kuvia en jaksa laittaa ja kartasta ei ole edelleenkään tietoakaaan.
Katso viidennen päivän video.