Kohti normaalia elämää

Viikko sitten saavuin Berliinistä. Sen jälkeen olin Oulun kirjastopäivillä kolme päivää kertomassa Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeesta sekä tietenkin Cycling for Libraries -tapahtumasta. Kirjastopäivien jälkeenkin elämä oli puuhakasta. Molempien reissujen tavarat on purettu, vaatteet on pesty ja osa lainatuista tavaroista on palautettu. Pyörääni en ole vielä saanut haettua, mutta ehkä se onnistuu huomenna.

Vasta nyt olen saanut liitettyä blogiteksteihin kuvat ja kartat. Samalla olen miettinyt tapahtumaa ja sen antia. Olen lukenut matkalaisten lähettämiä viestejä ja niistä voi havaita samoja tuntemuksia ja kokemuksia, kuin mitä itselläni on. Matka merkitsi paljon kaikille meille osallistujille. Cycling for Libraries oli ammatillista täydennyskoulutusta, kirjastoideologiaa, kielikylpy, fyysistä ponnistelua, itsensä ylittämistä, ryhmätoiminnan opettelua, esteettisiä nautintoja, uusia ystäviä ja erilaisia kokemuksia. Kuten otsikoin yhden blogikirjoituksen jo matkan alkuvaiheesta: sanat eivät riitä kertomaan...

Minulta on kysytty, lähtisinkö uudelleen vastaavalle matkalle. Vastaus on itsestään selvä, lähtisin koska tahansa. Matka oli vaativa sekä fyysisesti että henkisesti. Tapahtuma oli kuitenkin siitä hyvin kiitollinen, että jos oli valmis antamaan, sai siitä myös paljon.

Pyöräkulkue halki Berliinin

Tiistaiaamuna lähdimme hostellista kohti Berliinin päärautatieasemaa, jonne oli kokoontunut meidän porukkamme lisäksi satoja saksalaisia kirjastonhoitajia. Yhteisen pyöräkulkueen teemana oli ”Traditionen im Wandel – Biliothekare in Bewegung”. Saksan kirjastonhoitajat halusivat tuoda esille näkemyksiään kirjastoalan rahoituksesta, kirjastojen ihmisille tarjoamista mahdollisuuksista sekä siitä, ettei kirjastomenoista voi enää säästää. Vertailun vuoksi heidän esitteessään kerrottiin, että Saksassa kirjastoissa vierailee vuosittain200 miljoonaa ihmistä ja jalkapallostadioneilla vain 17,6 miljoonaa.

Kaikki yhdessä muodostimme hienon pyöräkulkueen läpi kaupungin. Kulkue päättyi Saksan Kirjastopäivien 100-vuotisjuhlaseminaariin. Meidän oma Cycling for Libraries -porukkamme oli ihan hajallaan. Hyvästelimme haikeasti niitä, joita vielä onnistuimme näkemään. Sen jälkeen mentiin hostellille hakemaan tavarat ja kohti lentokenttää. Kotona olin illalla yhdeksän jälkeen. Aika outo olo. Kommentoin koko tapahtumaa lisää myöhemmin, kun on enemmän energiaa. Ja lisään ne kuvat ja koetan tehdä kartan. 

Ajoa tuli 15km.

Maanantaina Berliinissä vuorossa kirjastoseminaari ja suuret juhlat

Maanantaiaamuna heräsimme pää pöppyrässä kaikesta tapahtuneesta ja jäsenet jäykkinä pitkästä urakasta. Hyvän aamiaisen jälkeen hypättiin taas pyörän satulaan ja lähdettiin polkemaan kaupungin läpi konferenssipaikalle. Matka  ei ollut kuin kymmenisen kilometriä, mutta välillä se nostatti hiuksia pystyyn, kun taiteilimme bussien ja rekkojen kanssa samoilla väylillä. Ja kuumakin taas tuli.

Yliopistossa odotti innokas saksalainen seminaarijoukko. Keskittymiskykyni ei ollut parhaimmillaan, ja siirsin välillä muutamat blogitekstit verkkoon, koska täällä vihdoin yhteydet toimivat. Professori Kaltenbrunnerin esityksestä kirjastotilasta ja julkisesta tilasta pidin kovasti. Iltapäiväksi jakaannuimme ryhmiin. Olin ehdottanut yhdeksi aiheeksi kommunikointia asiakkaiden kanssa, ja jouduin vetämään tätä ryhmää. Sain samalla tilaisuuden mainostaa Hämeenlinnan verkkokirjastoa ja sosiaalisen median hankettamme. Ryhmässä oli henkilöitä Saksasta, Ruotsista ja Suomesta ja keskustelua käytiin vilkkaasti.

Seminaarin jälkeen lähdimme porukalla Tempelhofin lentokenttäalueelle, jossa vietimme yhteistä juhlailtaa saksalaisten kollegojen kanssa. Tempelhofin käyttö lentokenttänä on lopetettu muutama vuosi sitten. Tällä kentällä on hyvin maineikas historia. Lentokenttä perustettiin 1920-luvulla, miltä ajalta ovat peräisin kentän komeat rakennukset. Tempelhofista lähti ensimmäinen mannertenvälinen lento Amerikkaan. Kenttä oli aikoinaan yksi Euroopan vilkkaimmista kentistä. Kenttäalueen tulevaisuudesta käydään nyt kovasti keskustelua. Alue tulee säilymään suurelta osin virkistyskäytössä. Oli hauskannäköistä, kun pyöräilijöitä ja juoksijoita kiersi entisiä kiitoratoja pitkin.

Meitä varten oli pystytetty juhlatelttamme, jonne oli tuotu penkkejä ja pöytiä. Paikalliset olivat järjestäneet paikalle maittavan ruokatarjoilun sekä runsaasti juotavaa. Paikalle tuli myös suomalaisen kirjastoautoja valmistavan tehtaan Kiitokorin edustajat, jotka olivat sponsoroineet Cyc4Lib-tapahtumaa. He saapuivat paikalle upouudella Bremenin kaupunginkirjaston tilaamalla kirjastoautolla. Yhtäkkiä paahtavan helteen katkaisi valtaisa ukkonen ja sadekuuro. Onneksi teltan sisällä oli kuivaa. Sade ei tunnelmaa pilannut, pikemminkin päinvastoin. Paikallinen bändi soitti menevää tanssimusiikkia ja ihmiset iloitsivat toistensa seurasta. Katsoimme kaikki Kirjastokaistan tekemät yhdeksän matkavideota suurella innolla taputtaen ja hurraten. Järjestäjille jaettiin monenlaisia lahjoja, mikä aiheutti taas suuria riemunpurkauksia. Sade loppui, minkä jälkeen ilma oli ihanan raikasta. Kymmenen jälkeen lähdettiin Kreutzbergin suuntaan etsimään kapakkaa, jonne mahtuisi pari-kolmekymmentä henkeä vielä juhlimaan, sillä emme halunneet vielä erota toisistamme. Sopiva paikka löytyikin ja niin jatkettiin iltaa vielä myöhään yöhön riemukkaissa ja myös kovin haikeissa tunnelmissa. Matka alkoi olla lopuillaan.

Ajelua päivälle tuli n. 28km.

Me teimme sen!

Viimeinen pyöräilypäivä valkeni aurinkoisena. Matkalle päätettiin lähteä tavallista aikaisemmin, koska oli odotettavissa pitkä matka. Yhdeksältä olimme jo matkalla. Heti alusta alkaen matkavauhti oli kova. Tunnin reippaan ajon jälkeen tavattiin huoltoauto, josta saatiin kylmää vettä ja virvokkeita. Jonkin aikaa ajettuamme käytiin kahvilla ja jäätelöllä.

Tie kulki Berliinin johtavaa kanaalin vartta myöten ja lehtevien metsien läpi. Saksassa on valtavasti hienoja reittejä varta vasten pyöräilijöitä varten. On ilo pyöräillä maassa, jossa on kyltein ja merkein selkeästi merkitty tähän sopivat reitit.

Yhden aikaan tavoitimme huoltojoukkomme, jotka olivat pystyttäneet teltan aivan kanavan rantaan rauhalliselle paikalle. Oli ihanaa käydä uimassa ja viilentämässä auringon kuumentavaa ihoa. Ja tietenkin ruoka maittui jälleen. Yksi tämän matkan onnistumiseen kovasti vaikuttanut asia on ollut se, että huolto on toiminut loistavasti. Ruokaa ja vettä on aina saatu tarvittaessa. Lisäksi huoltoporukat ovat tosi mukavia. Ja  niin ovat Kirjastokaistan pojatkin. Suuret kiitokset vain teille, jos satutte lukemaan tätä blogia.

Matka jatkui taas iloisissa merkeissä, ajaessamme välillä lauloimme yhdessä ja erikseen. Oranienburgiin lähestyttäessä pieni sade kasteli meidät, mutta emme vaivautuneet käyttämään sadetakkeja, oli niin hienoa tuntea polttavalla iholla viileät sadepisarat. Oranienburgiin saavuttiin neljän aikoihin. Siellä muutamat siirtyivät junaan joko ehtiäkseen lentokoneeseensa tai hehkuvan auringon aiheuttaman väsymyksen vuoksi. Matkaa oli takana jo 80 km ja edessä vielä 50 km. Se ei tuntunut mielestäni erityisen suurelta urakalta, joten itsestään selvästi päätin jatkaa matkaa pyöräillen, niin kuin suurin osa porukasta. Tätä päätöstäni en katunut. Oli ihanaa vain ajaa eteenpäin.

Oranienburgin jälkeen emme enää pitäneet pidempiä taukoja, pysähdyimme vain juomaan välillä. Kun lähestyimme Berliiniä, kuljimme siirtolapuutarha-alueiden tapaisten alueiden läpi. Joka paikassa oli paljon kukkia, köynnösruusuja, kukkivia puita, perennoja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma sunnuntaisen leppoinen. Matkavauhti oli edelleen varsin kova, innostus päästä perille oli suuri. saavuimme Berliinin päärautatieasemalle vähän vaille yhdeksän. Perillä tapasimme myös Kirjastokaistan porukan ja huoltojoukkomme ja onnittelimme toisiamme, halasimme, itkimme ja nauroimme. Tunnelma oli ihmeellinen, me teimme sen!

Asemalta kukin siirtyi omaan yöpaikkaansa. Olin yötä Grand Hostel Berlinissä Kreutzbergissä, saavuimme sinne vähän jälkeen kymmenen illalla. Päivän matka oli 132 km. Berliinin saavuttaessa matkavauhti oli keskimäärin 17km/t. Tätä on vaikea uskoa, kun ajattelee pyöräilyämme viikko sitten. Yhteishenki sai aikaan sen, että tähän suoritukseen pystyivät paitsi sporttiset nuoret kirjastomiehet myös eläkeikää lähentyvät urheilua harrastamattomat kirjastotädit.
Viimeisen matkapäivän video löytyy täältä.

Lauantaina helle jatkui

Yö teltassa oli rauhallisempi kuin olin kuvitellut. Hyttyset kiusasivat, mutta muuten oli hienoa nukkua melkein ulkona. Linnut lauloivat heti aamuvarhaisesta, se herätti aina välillä. Aamulla kaikki vaatteet olivat kosteita, niin kuin usein teltassa nukkuessa.

Pääsimme lähtemään vähän ennen yhtätoista. Reitti kulki osin lehtevien metsien läpi, sitten taas peltoja ja pieniä kyliä, joissa ei näkynyt ihmisiä juuri lainkaan. Alue on väestökatoaluetta, ihmiset ovat muuttaneet Saksan läntisiin osiin parempia elinoloja hakemaan. Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo siistejä taloja ja kauniita pihoja. Mutta palvelut ja työpaikat vähenevät alueella ja niiden mukana myös ihmiset. Paikalliset kirjastolaiset yrittävät omalta osaltaan pysäyttää tätä heikentyneiden palvelujen kierrettä, mutta kai aika turhaan.

Helle alkoi vaivata meitä yhä pahemmin. Taukoa pidettiin tienpoukamassa, jossa kaikki hakivat vähäistä varjoa autojen vierestä tai matalien pölyisten pensaiden juuresta. Uiminen kangasteli yhä tiiviimmin haaveissamme. Vihdoin saimme kuulla, että jos jätetään väliin päivällinen, ehdimme uimaan. Niin tehtiinkin ja pääsimme mukavalle uimarannalle, jossa saattoi myös ostaa makkaraa ja jäätelöä. Loppupäivä oli pelastettu.

Olimme jo myöhässä Furstenbergin tapaamisesta. Päätettiin, että osa porukasta kuljetetaan autoilla ja loput tulevat niin lujaa kuin kykenevät teitä myöstän. Matkaa oli kolmisenkymmentä ­kilometriä ja pyöräilijöiden tuntinopeus varmaan n. 20km/t. Lähdin pyöräilijöiden mukaan, vaikka tiesin, että olen siinä porukassa hitain. Niin olinkin, mutta tulin kaupunkiin vain pari minuuttia muiden jälkeen. Reitti kulki ihastuttavan metsän läpi hyvin asfaltoituja kapeita pyöräteitä pitkin mäkiä ylös ja alas, joten en katunut yhtään, vaikka sainkin tehdä kaikkeni pysyäkseni mukana.

Saavu­ttuamme kaupunkiin käväisimme pienessä kirjastossa, jota ylläpidetään vapaaehtoisen työvoiman turvin, niinkuin satoja muitakin saksalaisia kunnankirjastoja. Tämän jälkeen siirryimme kaupunginpuistoon, jossa saatiin sämpylöitä ja virvokkeita. Kuuntelimme muutamia puheita, jonka jälkeen keskusteltiin haja-asutusalueiden kirjastojen ongelmista ja vapaaehtoistyövoiman käytöstä. Ilta oli oikein onnistunut ja sekä me vieraat että runsaslukuinen joukko isäntiä olimme kovin tyytyväisiä. Retkeilymajaan saavuimme puoli yhdentoista aikoihin. Se sijaitsi hieman kaupungin ulkopuolella kauniissa puistossa. Paikka oli entinen naisten keskitysleiri, en tiedä miltä ajalta.
­­

Päivän matka oli 102 km. Kahdeksannen päivän video.

Perjantaina melkein jo kärsin helteestä

Lähdimme liikkeelle kymmenen jälkeen, kunhan paikalliset tiedotusvälineet olivat ensi haasatelleet pyöräilijöitä. Aurinko paisoti jo aamusta alkaen lämpimästi. Pyöräreitti kulki välillä tosi miellyttävästi metsien läpi, jolloin valtavat lehtipuut varjostivat tietä. Välillä kuljimme laajojen peltoaukeiden poikki, jolloin saimme nauttia hienoista maisemista ja peltojen reunojen kukkaloistosta. Matkavauhti oli aika kova, noin 18 km/t, mikä oli minulle turhan tiukkaa. Parin tunnin kuluttua pysähdyimme pieneen kylään, jonka konditorian herkkuja nautimme suurella riemulla Sitten taas eteenpäin.

Ruokatauko pidettiin pienen järven rannalla. Oli tosi virkistävää päästä uimaan hikisen pyöräurakan jälkeen. Taas jatkettiin matkaa. Välillä jotkut pysähtyivät puhjenneen renkaan tai jonkun muun pyöräongelman vuoksi. Yleisesti ottaen henkilövahinkoja ei ole juurikaan sattunut, pari kertaa on joku kaatunut ja saanut vähän ruhjeita. Sen sijaan pyöränkumeja on paikattu jo kymmeniä kertoja.

Kahdeksan aikoihin illalla saavuimem viehättävään Warenin kaupunkiin, joka sijaitsee Muritzinjärven rannalla. Meitä vastaanottamassa oli paikallisia kirjastonhoitajia ja kirjastoauto. Majoitumme kaikki valtavaan sirkustelttaammme. Illalla on vielä ohjelmassa letunsyöntiä ja videoiden katselua.

Kuvat, kartta ja videolinkit hoidan myöhemmin. Päivän pyörämatka oli 88 km, joten energiaa ei enää riitä niihin. Tässä perjantain video.

Torstaina aurinko porotti yhä lämpimämmin

Aamulla nautimme retkeilymajassa hyvän aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme pyörillä kohti Rostockin keskustaa. Kaupunki on vanha hansakaupunki, joka elää nykyään lähinnä satamastaan. Asukkaita on parisataatuhatta, mikä on jonkin verran vähemmän kuin 1980-luvulla. Ajoimme rannan kävelyteiden kautta ja näimme kilometreittäin ihania hiekkarantoja, joiden raidallisilla lepotuoleilla ihmiset nauttivat auringosta. Kuljimme yli kanaalin, jossa näimme kalastajaveneitä ja asuntolaivoja. 

Rostockin keskustassa oli kävelykatuja, joiden varrella oli vanhoja kauniita rakennuksia. Katujen varrella olevat talot raunioituivat pahasti sodassa. Näkemistämme rakennuksista suurimmassa osassa julkisivu oli korjattu vanhan tyylin mukaiseksi ja rakennuksen sisäosat rakennettu nykyaikaisella tyylillä. Kaupunginkirjasto sijaitsee vanhassa talossa, joka oli peräisin 1400-luvun lopulta. Kirjasto kärsii suuresti resurssipulasta. Esim. hankintarahaa on alle euro asukasta kohden, mikä on Saksankin mittakaavassa hyvin vähän. Kirjasto järjestää kuitenkin paljon erilaisia tapahtumia asukkaille, kuten kirjastot Saksassa yleensäkin tekevät.

Aamulla olimme jakaantuneet neljään ryhmään niin, että kukin saattoi valita oman kiinnostuksensa mukaisen käyntikohteen. Tapasimme toisemme puolenpäivän aikaan Rostockin yliopiston vanhan päärakennuksen suihkulähteiden luona. Rostockin yliopisto täyttää pian 600 vuotta, se on perustettu vuonna 1419. Se on Pohjoisen Euroopan vanhin yliopisto. Yhteiskuvan otto oli riemukasta hommaa ja herätti ympäristössä paljon huomiota.

Tänään vietettiin Saksassa Herrojenpäivää/Miestenpäivää/Isänpäivää. Kyseessä on helatorstain vietto, joka on muualla uskonnollinen juhlapäivä. Täällä Saksassa siitä on tullut kovin maallinen tapahtuma. Idea on, että miesten kuuluu tänä päivänä olla juovuksissa aamusta iltaan! Näimmekin päivän mittaan paljon iloisesti humalassa olevia miesseuruita kulkemassa pitkin katuja ja maanteitä.

Täällä Saksassa joukkoomme on liittynyt paljon saksalaisia kirjastolaisia. Rostockin keskustasta lähdimme yhdessä ajamaan niin, että meitä saattoi poliisiauto edessä ja takana. Risteyksissä poliisiauto asettui aina keskelle risteystä niin, ettei kukaan muu voinut siitä kulkea kuin pitkä pyöräseurueemme. Se oli hyvin juhlallista. Kaupungin ulkopuolella hyvästelimme iloisesti poliisit ja jatkoimme matkaa pitkänä letkana. Aina välillä kuului huuto car-up tai bike-back, jolloin vierekkäin ajelevat siirtyivät yhteen riviin. Maisemat olivat silmiä hiveleviä. Vihreillä niityillä kasvoi punaisia unikkoja, sinisiä ruiskaunokkeja ja joitain keltaisia kukkia. Maasto oli aika tasaista, pienet kumpareet virkistivät ajelua. Ohitimme pieniä kyliä, joissa pääteitä reunustivat satukirjoista tutunnäköiset saksalaiset talot. Leppeä tuuli viilensi helteen vaikutusta. Tunnelma oli korkealla. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, tapasimme taas keittiöhenkilökuntamme, joilla oli auto pysäköitynä mukavaan varjoisaan paikkaan.

Neljän aikoihin saavuimme Butzovin kuntaan. Vierailimme kulttuuritalossa nimeltä Krummers Haus, jossa sijaitsivat kirjaston lisäksi paikallinen museo ja näyttelytilat. Mecklenburg-Vorpommernin alueen kirjastojen tila ei ole kehuttava. Resurssipula on huutava. Silti kirjastoissa pystyttiin järjestämään sekä koululaisille että muille asukkaille monenlaista toimintaa. Puoli seitsemän aikoihin saavuimme määränpäähämme Gustrovin kuntaan, jossa tutustuimme ensin kaupunginkirjastoon. Tilanne oli täällä suunnilleen samanlainen kuin Rostockissa ja Butzovissa. Osaavia ihmisiä on paljon, mutta olosuhteet ovat huonot. Majapaikkaamme saavuimme kahdeksan aikoihin. Ruokailun yhteydessä kuultiin monenlaisia onnittelulauluja, kun kaikki erimaalaiset osallistujat halusivat omalla kielellään onnitella ruotsalaista Ankia hänen syntymäpäivänsä johdosta. Saimme tietenkin myös kakkua päivän kunniaksi.

Päivän pyörämatka oli 75 km. Nettiin pääsy ei onnistunut tänäkään iltana. Siirsin tämän perjantai-iltana. Kuvat ja kartan laitan, kun on parempi signaali. Kuudennen päivän videon voit katsoa täältä.

Leppoisassa myötätuulessa kohti etelää

Keskiviikko valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Aamiainen syötiin leirintäalueen pihalla ja sitten taas matkaan. Nyt kohteena oli lauttaranta, josta Rostockin lautta lähtee klo 13. Aikaa oli meillä runsaasti, saatoimme rullailla kaikessa rauhassa etelään. Juoma- ja laiskottelutauko pidettiin viitisen kilometriä ennen satamaa. Satamassa odoteltiin hetki, sitten ajettiin pitkänä letkana laivan uumeniin.

Tässä vaiheessa kerron muutaman sanan matkalaisten pyöristä ja muista varusteista. Porukassa löytyy lähes ammattilaisia pyöräilijöitä, joilla on kaikki mahdolliset erilaiset vaatteet ja laitteet. Suurin osa on kuitenkin tavallisia kulkijoita, jotka ajelevat omalla kotoisalla pyörällään ja tyylillään. Pyöräkoreissa on erilaisia pussukoita ja pikkureppuja, kenkinä varvassandaaleita, lenkkareita tai vaelluskenkiä, vaatteina pyöräilyhousuja, farkkuja, shortseja, hameita jne. Eli pukeutuminen ja varustelu eivät ole tässä porukassa mikään ongelma.

Kun saavuimme laivalla Rostockiin, meillä oli juhlava vastaanotto. Satamassa oli joukko kirjastolaisia kyltteineen hurraamassa, samoin kaupungin ja kirjastolaitoksen johtohenkilöitä sekä paljon tiedotusvälineiden edustajia. Kuuntelimme tervetulotoivotuksia ja asetuimme kuvattaviksi. Tämän mediaryöpytyksen jälkeen odottelimme hetken, jonka jälkeen lähdimme poliisisaattueen kanssa kohti retkeilymajaa. Ajoimme moottoritietä pitkin isona letkana, jonka edessä ja takana kulki vilkkuvavaloinen poliisiauto. Oli aika juhlallista, kun moottoritien tunneli suljettiin meitä varten muulta liikenteeltä ja kun punaisista liikennevaloista välittämättä ajoimme eteenpäin. Kun saavuimme retkeilymajaan, meillä oli peräti melkein tunti aikaa käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, jonka jälkeen meidät vietiin bussilla yliopistolle kirjastoseminaariin.

Kirjastoseminaarissa kuulimme puolenkymmentä esitystä kirjastotiloista ja kirjastojen uusista toimintamuodoista. Sitten kävelimme yliopiston kirjaston opiskelijaruokalaan, jonne paikalliset kirjastolaiset olivat järjestäneet meille oivallisen juhlan. 

Ruuan jälkeen (n. klo 22) lähti osa porukasta tutustumaan juhlapaikan vieressä sijaitsevaan upeaan yliopistonkirjastoon, jonka on suunnitellut tanskalainen Henning Larsen. Porukka ei liene ihan täyspäistä, jos huvitteluna on kirjastokäynti keskellä yötä pitkän pyöräily- ja seminaaripäivän jälkeen. Onneksi ehdittiin vielä vähän tanssia, kun paikallisten nuorten bändi soitti innokkaasti rockia. Sitten vain bussilla takaisin retkeilymajaan ja nukkumaan tosi uupuneina. Laitan tämän tekstin retkeilymajassa nettiin, kuvia en jaksa laittaa ja kartasta ei ole edelleenkään tietoakaaan.
Katso viidennen päivän video.

Tiistaina jatkettiin hienoja rantateitä pitkin

Illalla en nuhan vuoksi jaksanut osallistua päivän koontikeskusteluun. Se kyllä alkoikin aika myöhään, joskus kymmenen jälkeen. Nukuimme mukavasti neljän hengen mökeissä. Aamiainen syötiin ulkona ja sitten busseilla takaisin Stubbeköbingiin, josta haimme pyörämme. Mukaamme liittyi paikalisia kirjastolaisia ja taas taivalsimme pitkänä letkana rantatietä myöten. Hieno yllätys oli pysähtyminen metsän siimekseen, jossa odotti mainio keittiöhenkilökuntamme. Sillä aikaa kun kahvi valmistui, nopeimmat ehtivät uimaan.  Hiekkaranta oli todella hieno ja iloitsimme virkistävästä merestä ja aallosta.

Taas jatkoimme matkaa yhä pienempiä polkuja myöten. Keskustelut jatkuivat vilkkaina aina, kun saatoimme ajaa rinnakkain. Aurinko porotti niin, että yhden jos toisenkin taivaltajan posket, nenänpää, hartiat tai sääret alkoivat punertaa. Nyköpingissä pidetttiin Skype-palaveri yhdysvaltalaisen kirjastogurun Buffy Hamiltonin kanssa, joka piti innostavan esityksen tulevaisuuden kirjastosta ja sen monista eri puolista. Esityksen jälkeen teimme ryhmätöitä samasta aiheesta.

Ohjelmassa oli reilun tunnin tauko, jolloin pyöräilimme leirintäalueelle suihkuun. Sen jälkeen oli vuorossa illallinen Nyköpingin kirjastossa. Matkalla meidät yllätti sadekuuro, joka kasteli meidät perin juurin. Illallisen kokkina oli  Michelin-tähtiä saanut  kuuluisa tanskalainen Claus Meyer, jonka herkuista nautimme  täysin siemauksin. Illallisella istuin samassa pöydässä ruotsalaisten, kanadalaisten ja suomalaisten kollegojen kanssa ja kävimme vilkasta keskustelua. Tietenkin tutustuimme vielä kaupunginkirjastoon. Se muistutti aika lailla suomalaisia 1970-luvun kirjastoja, eikä tehnyt suurta vaikutusta. Sitten takaisin leirintäalueelle. Oli aika ylellistä, kun saatoimme majoittua kaksi yötä peräkkäin samassa paikassa purkamatta ja pakkaamatta tavaroita. Ilta jatkuu suuressa sirkusteltassa musiikin ja seurustelun merkeissä.

Tänään oli tosi kevyt pyöräilypäivä. Matkaa tuli yhtensä 42 km, jossa on mukana myös illan matkat kirjastolle ja takaisin. Katso neljännen päivän video.

Sanat eivät riitä kertomaan…

Aamulla kurkku oli varsin kipeä, vaikka en jäänytkään valvomaan illalla muiden seurassa. Täällä koulussa on hieno uimahalli, mutta en uskaltanut mennä uimaan. Koulu on rakennettu varmaan 1900-luvun alkupuolella. Uudet rakennukset istuvat hyvin kokonaisuuteen. Ympärillä on hieno puisto, vanhoja isoja puita ja kukkia. Urheilukeskus oli keskittynyt japanilaisiin taistelulajeihin. Sen johtaja oli mukava vanha herra, joka lähti kanssamme kohti Prästön kirjastoa. Myös tämä kirjasto oli ns. avoin kirjasto. Sisään pääsi sairasvakuutuskortilla ja pin-koodilla, jotka piti ensin rekisteröidä kirjastossa. Palvelu oli tarkoitettu yli 14-vuotiaille. Kirjasto oli avoinna joka päivä asiakkaille klo7-23, virkailijoita oli paikalla arki-iltapäivällä kolmisen tuntia. Kirjastossa oli neljä valvontakameraa, joilla varmistettiin se, ettei tapahdu mitään vahingontekoja. Kaikki oli sujunut kirjastossa hyvin, vain aivan vähäisiä ongelmia. Asiakkaat lainasivat ja palauttivat itse, he myös noutivat varauksensa. Tanskassa varauksiin tulee numerotieto, joten asiakkaiden yksityisyydensuojakin on turvattu. Tutustuimme vielä Prästön keskustaan, jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Päivä oli aurinkoinen, itse asiassa täydellinen. Meillä oli jopa myötätuuli puolellamme. Ajoimme vehmaiden kylien läpi, haistelimme kukkien ja välillä lehmienkin tuoksuja, nautimme tavattoman kauniista maisemista. Meri pilkahteli vähän väliä peltojen takaa. Pelloilla oli hevosia, poneja, lampaita, vuohia, lehmiä, jotka uteliaina katselivat pyöräseurueemme menoa. Juuri kun alkoi väsyttää, ylitimme vielä korkean sillan, jonka jälkeen pysähdyimme tauolle. Taas meitä odottivat huoltoautot ja saimme välipalaa ja kahvia. Jotkut menivät uimaan. Tauon jälkeen oli enää vain parinkymmenen kilometrin matka lauttarantaan, jonne saavuimme klo 17 jälkeen. Tunnelma oli katossa. Siirryimme seuraavaan saareen lautalla ja taas pääsimme katsomaan paikallista kirjastoa. Tarjolla oli hedelmiä ja mukavia kirjastolaisia, jotka auliisti esittelivät toimintaansa meille.  Laitan myöhemmin kuvia kirjastoista Picasaan, nyt tuskin ehdin, koska aikaa on vähän. En ole myöskään pystynyt päivittämään matkareittiä Googlen karttaan näiden yhteysongelmien vuoksi. Kun tulemme keskiviikkona Rostockiin, saan toivottavasti mahdollisuuden siihen. Nyt kello on 22 ja meillä alkaa iltasessio.

Päivän kilometrejä kertyi 51 km. Katso kolmannen päivän video.

Sunnuntaina matka jatkui halki idyllisen maaseudun

Yö sujui hyvin, joskin peti oli aika kova. Yksi matkalainen ei saanut koneesta tavaroitaan, ja niinpä teimme siskonpetin kolmesta makuualusta neljälle naiselle. Erilaisten lainatavaroiden turvin hän selvisi yön yli palelematta. Tavarat tulivat onneksi sunnuntai-iltana.

Liikkeelle lähdimme kymmenen jälkeen puolipilvisessä säässä. Tuuli oli vähän vaimentunut edellisestä päivästä.  Päivän teemana oli hiljaisuus kirjastoissa (tai jotain sinne päin). Keskusteluja käytiin vilkkaasti pyöräillessä, tosin ehkä enemmän muista (kirjasto)aiheista kuin annetusta teemasta. Pyöräilykonferenssi on todella hieno idea: voi vaihtaa keskustelukumppania hyvin helposti. Päivän aikana ehtii käydä keskusteluja vaikka kuinka monen kanssa. Kuljemme enimmäkseen pyöräteillä tai hiljaisilla maanteillä, joissa voi huoletta ajaa kaksi rinnakkain. Ja kun jostain lähestyy auto, kuuluu huutoja ”ca-ar”, jonka jälkeen mennään taas yhteen riviin.

Kahvitauolla kävimme hienolla näköalapaikalla korkealla hiekkadyynillä, jossa oli ilmeisesti observatorio. Tauon jälkeen näytti sade taas uhkaavan, mutta se oli pelkkä harhautus. Muutaman tunnin ajelun jälkeen käännyimme sivutielle, taas meren rantaan, mistä jo tuoksun perusteella löysimme matkakeittiömme.

Ruokailun jälkeen lähdettiin taas ajamaan. Vähän ajan kuluttua alkoi ensin ripotella, sitten sade yltyi niin, että oli pakko pukea sadekamppeet päälle. Onneksi sitä kesti vain viimeisen tunnin ajan. Näin ollen emme olleet läpimärkiä, kun saavuimme hienoon urheilukouluun Prestössä. Pääsimme sänkyyn nukkumaan, mikä tuntui aika kivalta. Myös suihkut olivat ahkerassa käytössä. 

Söimme illallisen koulun ruokalassa ja sen jälkeen meillä oli yhteinen keskustelu. Illan teemana oli maahanmuuttajien kirjasto, palveleeko yleinen kirjasto maahanmuuttajia ja miten heitä rekrytoidaan kirjastoihin eri maissa. Ali Tukholmasta puhui omasta työstään Tukholman kaupunginkirjastossa ja omasta taustastaan. Tukholmassa on neljäsosa asukkaista emigrantteja, mutta kirjastoissa on vain murto-osa henkilökunnasta muualta tulleita. Ovatko syynä kieliesteet vai asenteet? Miksi koulutetut emigrantit eivät saa kirjastotöitä?

Kello oli lähes yksitoista, kun päivän ohjelma päättyi, joten en jaksanut enää kirjoittaa blogia. Siinä oli muutenkin ongelmia, koska verkkoon pääsy ei täällä tunnu onnistuvan.  Kartan tekoon ei ole vielä ollut mahdollisuuksia, koska en voi käyttää puhelimen tracks-toimintaa. Puhelimen akku ei riittäisi, eikä meillä ole käytössä sim-korttia, jolla voisi käyttää nettiä vapaasti. Saamme sellaiset Saksassa, jolloin blogin päivitys toivottavasti onnistuu paremmin. Lisään myös kuvia heti, kun on siihen aikaa.

Matkaa taittui tänään sunnuntaina kuulemma 75 km, eilinen päivä oli 80 km. Kilometrejä tulee arvioitua enemmän vierailukohteiden vuoksi. Mutta toistaiseksi matkat eivät ole olleet liian pitkiä minulle. Katso toisen matkapäivän video.

Lauantaina oli ensimmäinen matkapäivä

Yö Sleep in Heavenissa sujui hyvin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin Mustaan Timanttiin (The Royal Library), jossa tavattiin kaikki matkalle lähtijät. Saimme hienot keltaiset turvaliivit, rintanappeja ynnä muuta rekvisiittaa. Liikkeelle pääsimme puoli yhden aikaan. Ilma oli puolipilvinen ja aika tuulinen. Tanska on pyöräilijöiden ihannemaa monin tavoin: on hyvät pyörätiet eikä ole mäkiä juuri lainkaan. Mutta vastineeksi täällä ilmeisesti tuulee aika usein. Ja tuuli on tietenkin vastaista.

Jo tunnin ajon jälkeen pidimme pienen välipalatauon, jolloin saimme eilisestä juhlasta jääneitä ruokia. Ne maistuivat edelleen erinomaisilta. Vauhti oli aika mukava sen jälkeen, kun pääsimme kaupungin keskustasta eteenpäin. Kuljimme peltojen halki ja pieniä metsäteitä myöten. Välillä pyöräletka venyi aika haitariksi, mutta enimmäkseen säilyi näköyhteys kaikkiin. Parin tunnin kuluttua tapasimme tanskalaisen kirjastonhoitajan, joka johdatti meidät Greven kirjastoon. Grevessä asuu noin 47 000 ihmistä. Siellä on pääkirjasto ja kaksi lähikirjastoa. Pääkirjastossa meitä odotti maukas hedelmävälipala ja henkilökuntaa, joka esitteli meille tiloja ja toimintaa. Pääkirjasto on entisessä ostoskeskuksessa, joka on remontoitu kirjastolle 1990-luvulla. Äskettäin on tehty uusi remontti, johon ei saatu juurikaan rahaa. Tilat oli kuitenkin saatu hyvin toimiviksi. Lamput ja osa kalusteista oli hankittu Ikeasta, vanhoja tuoleja oli verhoiltu uudestaan, hyllynpäätyjen opasteet oli tehty kankaasta jne. Varasto oli avattu asiakkaille ja siellä oli miellyttävä valaistus, kalusteita ja tilassa soi hiljaisella klassinen musiikki. Joskus kun nuoret ovat asettuneet liian kovaäänisinä varastoon, henkilökunta laittaa soimaan ooppera-aarioita suurella volyymilla, jonka jälkeen nuoret siirtyvät muualle. 

Jatkoimme matkaa Tunen lähikirjastoon. Siellä avataan kesäkuussa avoin kirjasto, jonne asiakkaat pääsevät myös silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Tällaisia kirjastoja on Tanskassa kuulemma jo viitisenkymmentä. Kirjastoon pääsee sairasvakuutuskortin viivakoodilla ja pin-koodilla klo 10-22 joka arkipäivä. Matkakeittiömme oli pystyttänyt kojunsa kirjaston ulkopuolelle ja saimme ruokaa.

Tällä välillä pieni tihkusade oli yltynyt vähän kovemmaksi. Poljimme sateessa pienten kylien läpi hyviä pyöräteitä myöten. Ihmisiä ei näkynyt juuri ollenkaan, tuuli ja sade olivat kai pelästyttäneet heidät. Aika märkinä ja väsyneinä saavuimme Ströbyn koululle noin klo 22 täkäläistä aikaa. Kun saatiin päälle kuivat vaatteet, teetä ja ruokaa ja vielä levitettyä makuualustat ja -pussit luokkahuoneisiin, elämä taas hymyili. Mutta iltarientoja tuskin on enää odotettavissa tänä yönä. Reipas filmiryhmämme on saanut valmiiksi ensimmäisen filminsä. He aikovat tehdä joka päivä uuden filmin. Käykääpä tutustumassa.

Sleep in Heaven

Kartalta katsottuna matka metrolta retkeilymajaan oli lyhyt, mutta laukku oli tosi raskas raahata. Perillä retkeilymajassa kuulin, ettæ retkeilymaja on tarkoitettu alle 35-vuotiaille. Olen ohittanut sen iän jo 80-luvulla, mutta minut kuitenkin kelpuutettiin paikkaan, koska tässä samassa paikassa on muitakin Cycling for Libraries -porukasta. Luulen, että olen jopa samassa huoneessa kuin osa porukasta. En ole vielä tavannut muita. Meitä on kuusi samassa huoneessa ja sain viimeisen vapaan vuoteen, joka on kerrossängyn kolmannessa kerroksessa. Toivottavasti en putoa sängystä.

Pihalla näin polkupyöräni, mikä tuntui oikein kotoiselta. Taidan lähteä ajelemaan kaupungille. Tarvitsen varmaan jotain ruokaa, ennen kuin Kick Off -tilaisuus kaupunginkirjastossa alkaa.

Kävelin keskustaan. Vähitellen alkoi sataa, mutta ei rankasti. Ehdin vähän katsella kaupunkia, kunnes oli aika suunnistaa kaupunginkirjastoon. Kirjasto oli järjestänyt meille upean illanvieton. Tarjolla oli  ruokaa, juotavaa ja mainio klezmer-orkesteri. Lopuksi paikalle saapui kaksi pyörää, joista toisesta sai erilaisia kahveja ja toisesta herkullisia jäätelöannoksia. Olen esitellyt itseni kymmenille ihmisille, joista en kyllä montaa varmaan huomenna muista. Suuri määrä vieraita ihmisiä nopeassa tahdissa on aika hämmentävää. Tunnelma pyöräilijöiden kesken on innostunut. Kaikki odottavat huomista malttamattomina.

Matka on alkanut - olen jo kentällä

Helsinki-Vantaan lentokentällä tai niin kuin aiemmin sanottiin, Seutulan kentällä, tuntee jo olevansa matkalla. Valtava laukkuni on laitettu ruumaan ja nyt odottelen koneen lähtöä. Kööpenhaminassa näyttää säätietojen mukaan satavan, mutta ehkä sää siitä selkenee. Sade ei ole niin hankala pyöräilijälle, onhan minulla kuitenkin sadeviitta mukanani.Sen sijaan tuuli voi aiheuttaa vaikeuksia. Luotan myös siihen, että reitti kulkee aika tasaisia reittejä myöten.

En ole ennen osallistunut mihinkään "unconferenceen", en edes oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. On hyvä päästä näkemään, miten kaikki sujuu. Ensi vuonna järjestetään IFLA:n (kansainvälinen kirjastoalan järjestö) kokous Helsingissä. IFLA:n kokouksiin liittyy aina useita satelliittikokouksia, joista yksi pidetään Hämeenlinnassa. Siinä on järjestäjänä NPSIG eli New Professionals Special Interesting Group. Tapaaminen on Verkatehtaalla ja se myös tulee olemaan "epäkonferenssi". Nyt on hyvä ottaa mallia, kuinka kannattaa toimia. En ole ensi vuonna enää Hämeenlinnassa töissä, mutta kokemuksia ja kommentteja toki voin tuoda tuliaisina tältä matkalta.

Jännitys tiivistyy

Tänään illalla pyörämme ovat jo perillä Kööpenhaminassa. Vein maanantaiaamuna pyöräni Pasilan kirjaston autotalliin, josta helsinkiläisten pyörät lähtivät tiistaina kohti Turkua ja sieltä edelleen keskiviikkoiltana lautalle. On hieno juttu, että pyörät viedään Kööpenhaminaan ja tuodaan takaisin Berliinistä. Kaikki tavaramme myös kuljetetaan matkan aikana pakettiautoilla. Järjestäjät ovat tehneet kuukausikaupalla töitä etukäteen kaikkien tällaisten yksityiskohtien varmistamiseksi. Pyörät tuodaan maitse takaisin Suomeen matkan päätyttyä. Tapahtuman päätteeksi suuri osa osallistujista jää Berliiniin, jossa vietetään Saksan Kirjastonhoitajaliiton satavuotisjuhlia. Minun pitää tulla takaisin Berliinistä heti 7.6., sillä aion osallistua 8.-10.6.  Oulun kirjastopäiville.

Matkaa varten on pitänyt myös miettiä etukäteen, millaisista aiheista haluaa käydä keskusteluja matkan aikana. Kaikkien osallistujien tarkoitus on varmasti verkottua erimaalaisten kollegoiden kanssa, saada uusia ideoita omaan työhönsä ja kokea yhdessä jotain ainutkertaista tässä maailman ensimmäisessä pyöräillen tehtävässä kirjastoalan epäkonferenssissa. Minä haluan kertoa muille osallistujille Hämeenlinnan kirjastossa toteutetusta Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeesta,  jonka ohjausryhmän suosiollisen päätöksen mukaan osallistun matkaan työaikana ja hankkeen rahoittamana.

Kevään aikana olen tehnyt puolenkymmentä 60-70 kilometrin pyöräretkeä kunnon kohentamiseksi ja herkkien paikkojen testaamiseksi. Olin etukäteen päättänyt, että mitään pehmustettuja housuja en kyllä tule käyttämään. Sen verran olen kuitenkin kokemusten perusteella harkinnut asiaa uudelleen, että olen ottanut lainaan ystävän vaippahousut. Voi olla, että jopa käytän niitä, katsotaan nyt, miltä tuntuu. Niinhän se on, että elämä opettaa.

Matkalle valmistautumista

Jo kuukausien ajan on käyty vilkasta viestinvaihtoa verkossa kaikenlaisista tapahtumaan liittyvistä asioista. Osallistujat ovat esitelleet itsensä ja ajatuksensa siitä, miksi lähtevät mukaan, olemme saaneet ohjeita mukaan otettavista tavaroista, vihjeitä majoituspaikoista, matkajärjestelyistä ym. Cycling for Libraries -tapahtuman sivuille on koottu matkalaisten valokuvat ja kotitehtävät. Niitä on ollut mukava lukea etukäteen.

On kiinnostavaa lopulta tavata muut osallistujat. Pelkään hieman, että suurin osa porukasta on 30-40-vuotiaita nuoria miehiä. Heidän kuntonsa on eri luokkaa kuin eläkeikää lähestyvällä naisella. Onneksi olin mukana äitienpäiväviikonloppuna Porvooseen tehdyllä pyöräretkellä. Huomasin silloin, että tasamaalla pärjään porukassa, mutta ylämäessä nuoret miehet menivät kevyesti ohitse. Mutta sisulla niistä mäistä selvittiin. Ja kuulemma varsinaisessa tapahtumassa matkavauhti on jonkun veran hitaampi. Minua rohkaisee myös se ajatus, että viikossa kunto kasvaa kovasti, joten ehkä viimeinen matkapäivä Berliiniin (120km) voi onnistua. Ja jos tuntuu liian kovalta, voi vaihtaa junaan.

Onneksi meidän ei tarvitse itse kuljettaa tavaroitamme, ne viedään erikseen autolla. Mukanamme on myös oma kokki, jota testasimme jo Porvoon retkellä. Siellä ruoka oli mitä mainiointa, joten uskon, että tulemme saamaan tapahtumassa hyvää ruokaa riittämiin. Porvoossa oli hyvän ruuan lisäksi vielä todellinen kansallismaisema ihailtavanamme.

Maija lähti matkalle...

ja otti mukaansa pyörän. Ja otan mukaani paljon muutakin, kypärän, makuupussin, makuualustan, vaihtovaatteet, astiat, läppärin jne. Lasten muistileikin avulla yritän pitää mielessä, mitä kaikkea tarvitsen matkalle mukaan.  Olen lähdössä 27.5.2011 ensimmäiseen kansainväliseen kirjastoalan pyöräillen tehtävään "epäkonferenssiin". Matkamme alkaa Kööpenhaminasta lauantaina 28.5. ja päättyy Berliiniin 7.6. Tapahtumaan osallistuu vajaa sata kirjastoalan ammattilaista noin 15 eri maasta. Päivittäiset pyörämatkamme ovat 60-80 km paitsi viimeisenä päivänä 120 km, mikä tulee olemaan aika tiukka rupeama. Matkan aikana tutustumme kirjastoihin Tanskassa ja Saksassa ja osallistumme iltaisin erilaisiin vapaamuotoisiiin keskustelutilaisuuksiin ja tapaamisiin. Berliinissä odottaa seminaari, Saksan Kirjastoseuran satavuotisjuhlallisuudet ja pyöräily halki kaupungin. Tapahtuman järjestäjät ovat Suomesta. Lisätietoja löytyy tapahtuman kotisivuilta Cycling for Libraries.

Osallistun siis tähän pyöräilytapahtumaan. Tavoittenani on verkottua kansainvälisesti ihmisten kanssa, joita kiinnostaa tulevaisuuden kirjasto. Olen työskennellyt kaksi vuotta Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeen Hämeenlinnan kaupunginkirjaston osahankkeessa Tiedon ja kulttuurin avoin oppimisympäristö. Olemme kehitelleet Hämeenlinnassa uusia verkkopalveluja kansalaisille, esim. aluetietoa kokoava Häme-Wiki ja Googlen karttoja hyödyntävä Virtuaalipolku.fi-palvelu.

Lähden matkalle ensi perjantaina, ensin lentämällä Kööpenhaminaan ja seuraavana aamuna koko porukan kanssa Berliiniä kohti. tarkoitukseni on kertoa tässä blogissa matkan tunnelmista, tapahtumista ja kaikista keskusteluista. On kuitenkin mahdollista, etten jaksa ihan kaikesta kirjoittaa, päivän pyöräily voi koetella muitakin ruumiinosia kuin takamusta...