Tiistaina jatkettiin hienoja rantateitä pitkin

Illalla en nuhan vuoksi jaksanut osallistua päivän koontikeskusteluun. Se kyllä alkoikin aika myöhään, joskus kymmenen jälkeen. Nukuimme mukavasti neljän hengen mökeissä. Aamiainen syötiin ulkona ja sitten busseilla takaisin Stubbeköbingiin, josta haimme pyörämme. Mukaamme liittyi paikalisia kirjastolaisia ja taas taivalsimme pitkänä letkana rantatietä myöten. Hieno yllätys oli pysähtyminen metsän siimekseen, jossa odotti mainio keittiöhenkilökuntamme. Sillä aikaa kun kahvi valmistui, nopeimmat ehtivät uimaan.  Hiekkaranta oli todella hieno ja iloitsimme virkistävästä merestä ja aallosta.

Taas jatkoimme matkaa yhä pienempiä polkuja myöten. Keskustelut jatkuivat vilkkaina aina, kun saatoimme ajaa rinnakkain. Aurinko porotti niin, että yhden jos toisenkin taivaltajan posket, nenänpää, hartiat tai sääret alkoivat punertaa. Nyköpingissä pidetttiin Skype-palaveri yhdysvaltalaisen kirjastogurun Buffy Hamiltonin kanssa, joka piti innostavan esityksen tulevaisuuden kirjastosta ja sen monista eri puolista. Esityksen jälkeen teimme ryhmätöitä samasta aiheesta.

Ohjelmassa oli reilun tunnin tauko, jolloin pyöräilimme leirintäalueelle suihkuun. Sen jälkeen oli vuorossa illallinen Nyköpingin kirjastossa. Matkalla meidät yllätti sadekuuro, joka kasteli meidät perin juurin. Illallisen kokkina oli  Michelin-tähtiä saanut  kuuluisa tanskalainen Claus Meyer, jonka herkuista nautimme  täysin siemauksin. Illallisella istuin samassa pöydässä ruotsalaisten, kanadalaisten ja suomalaisten kollegojen kanssa ja kävimme vilkasta keskustelua. Tietenkin tutustuimme vielä kaupunginkirjastoon. Se muistutti aika lailla suomalaisia 1970-luvun kirjastoja, eikä tehnyt suurta vaikutusta. Sitten takaisin leirintäalueelle. Oli aika ylellistä, kun saatoimme majoittua kaksi yötä peräkkäin samassa paikassa purkamatta ja pakkaamatta tavaroita. Ilta jatkuu suuressa sirkusteltassa musiikin ja seurustelun merkeissä.

Tänään oli tosi kevyt pyöräilypäivä. Matkaa tuli yhtensä 42 km, jossa on mukana myös illan matkat kirjastolle ja takaisin. Katso neljännen päivän video.

Sanat eivät riitä kertomaan…

Aamulla kurkku oli varsin kipeä, vaikka en jäänytkään valvomaan illalla muiden seurassa. Täällä koulussa on hieno uimahalli, mutta en uskaltanut mennä uimaan. Koulu on rakennettu varmaan 1900-luvun alkupuolella. Uudet rakennukset istuvat hyvin kokonaisuuteen. Ympärillä on hieno puisto, vanhoja isoja puita ja kukkia. Urheilukeskus oli keskittynyt japanilaisiin taistelulajeihin. Sen johtaja oli mukava vanha herra, joka lähti kanssamme kohti Prästön kirjastoa. Myös tämä kirjasto oli ns. avoin kirjasto. Sisään pääsi sairasvakuutuskortilla ja pin-koodilla, jotka piti ensin rekisteröidä kirjastossa. Palvelu oli tarkoitettu yli 14-vuotiaille. Kirjasto oli avoinna joka päivä asiakkaille klo7-23, virkailijoita oli paikalla arki-iltapäivällä kolmisen tuntia. Kirjastossa oli neljä valvontakameraa, joilla varmistettiin se, ettei tapahdu mitään vahingontekoja. Kaikki oli sujunut kirjastossa hyvin, vain aivan vähäisiä ongelmia. Asiakkaat lainasivat ja palauttivat itse, he myös noutivat varauksensa. Tanskassa varauksiin tulee numerotieto, joten asiakkaiden yksityisyydensuojakin on turvattu. Tutustuimme vielä Prästön keskustaan, jonka jälkeen jatkettiin matkaa.

Päivä oli aurinkoinen, itse asiassa täydellinen. Meillä oli jopa myötätuuli puolellamme. Ajoimme vehmaiden kylien läpi, haistelimme kukkien ja välillä lehmienkin tuoksuja, nautimme tavattoman kauniista maisemista. Meri pilkahteli vähän väliä peltojen takaa. Pelloilla oli hevosia, poneja, lampaita, vuohia, lehmiä, jotka uteliaina katselivat pyöräseurueemme menoa. Juuri kun alkoi väsyttää, ylitimme vielä korkean sillan, jonka jälkeen pysähdyimme tauolle. Taas meitä odottivat huoltoautot ja saimme välipalaa ja kahvia. Jotkut menivät uimaan. Tauon jälkeen oli enää vain parinkymmenen kilometrin matka lauttarantaan, jonne saavuimme klo 17 jälkeen. Tunnelma oli katossa. Siirryimme seuraavaan saareen lautalla ja taas pääsimme katsomaan paikallista kirjastoa. Tarjolla oli hedelmiä ja mukavia kirjastolaisia, jotka auliisti esittelivät toimintaansa meille.  Laitan myöhemmin kuvia kirjastoista Picasaan, nyt tuskin ehdin, koska aikaa on vähän. En ole myöskään pystynyt päivittämään matkareittiä Googlen karttaan näiden yhteysongelmien vuoksi. Kun tulemme keskiviikkona Rostockiin, saan toivottavasti mahdollisuuden siihen. Nyt kello on 22 ja meillä alkaa iltasessio.

Päivän kilometrejä kertyi 51 km. Katso kolmannen päivän video.

Sunnuntaina matka jatkui halki idyllisen maaseudun

Yö sujui hyvin, joskin peti oli aika kova. Yksi matkalainen ei saanut koneesta tavaroitaan, ja niinpä teimme siskonpetin kolmesta makuualusta neljälle naiselle. Erilaisten lainatavaroiden turvin hän selvisi yön yli palelematta. Tavarat tulivat onneksi sunnuntai-iltana.

Liikkeelle lähdimme kymmenen jälkeen puolipilvisessä säässä. Tuuli oli vähän vaimentunut edellisestä päivästä.  Päivän teemana oli hiljaisuus kirjastoissa (tai jotain sinne päin). Keskusteluja käytiin vilkkaasti pyöräillessä, tosin ehkä enemmän muista (kirjasto)aiheista kuin annetusta teemasta. Pyöräilykonferenssi on todella hieno idea: voi vaihtaa keskustelukumppania hyvin helposti. Päivän aikana ehtii käydä keskusteluja vaikka kuinka monen kanssa. Kuljemme enimmäkseen pyöräteillä tai hiljaisilla maanteillä, joissa voi huoletta ajaa kaksi rinnakkain. Ja kun jostain lähestyy auto, kuuluu huutoja ”ca-ar”, jonka jälkeen mennään taas yhteen riviin.

Kahvitauolla kävimme hienolla näköalapaikalla korkealla hiekkadyynillä, jossa oli ilmeisesti observatorio. Tauon jälkeen näytti sade taas uhkaavan, mutta se oli pelkkä harhautus. Muutaman tunnin ajelun jälkeen käännyimme sivutielle, taas meren rantaan, mistä jo tuoksun perusteella löysimme matkakeittiömme.

Ruokailun jälkeen lähdettiin taas ajamaan. Vähän ajan kuluttua alkoi ensin ripotella, sitten sade yltyi niin, että oli pakko pukea sadekamppeet päälle. Onneksi sitä kesti vain viimeisen tunnin ajan. Näin ollen emme olleet läpimärkiä, kun saavuimme hienoon urheilukouluun Prestössä. Pääsimme sänkyyn nukkumaan, mikä tuntui aika kivalta. Myös suihkut olivat ahkerassa käytössä. 

Söimme illallisen koulun ruokalassa ja sen jälkeen meillä oli yhteinen keskustelu. Illan teemana oli maahanmuuttajien kirjasto, palveleeko yleinen kirjasto maahanmuuttajia ja miten heitä rekrytoidaan kirjastoihin eri maissa. Ali Tukholmasta puhui omasta työstään Tukholman kaupunginkirjastossa ja omasta taustastaan. Tukholmassa on neljäsosa asukkaista emigrantteja, mutta kirjastoissa on vain murto-osa henkilökunnasta muualta tulleita. Ovatko syynä kieliesteet vai asenteet? Miksi koulutetut emigrantit eivät saa kirjastotöitä?

Kello oli lähes yksitoista, kun päivän ohjelma päättyi, joten en jaksanut enää kirjoittaa blogia. Siinä oli muutenkin ongelmia, koska verkkoon pääsy ei täällä tunnu onnistuvan.  Kartan tekoon ei ole vielä ollut mahdollisuuksia, koska en voi käyttää puhelimen tracks-toimintaa. Puhelimen akku ei riittäisi, eikä meillä ole käytössä sim-korttia, jolla voisi käyttää nettiä vapaasti. Saamme sellaiset Saksassa, jolloin blogin päivitys toivottavasti onnistuu paremmin. Lisään myös kuvia heti, kun on siihen aikaa.

Matkaa taittui tänään sunnuntaina kuulemma 75 km, eilinen päivä oli 80 km. Kilometrejä tulee arvioitua enemmän vierailukohteiden vuoksi. Mutta toistaiseksi matkat eivät ole olleet liian pitkiä minulle. Katso toisen matkapäivän video.

Lauantaina oli ensimmäinen matkapäivä

Yö Sleep in Heavenissa sujui hyvin. Aamiaisen jälkeen lähdettiin Mustaan Timanttiin (The Royal Library), jossa tavattiin kaikki matkalle lähtijät. Saimme hienot keltaiset turvaliivit, rintanappeja ynnä muuta rekvisiittaa. Liikkeelle pääsimme puoli yhden aikaan. Ilma oli puolipilvinen ja aika tuulinen. Tanska on pyöräilijöiden ihannemaa monin tavoin: on hyvät pyörätiet eikä ole mäkiä juuri lainkaan. Mutta vastineeksi täällä ilmeisesti tuulee aika usein. Ja tuuli on tietenkin vastaista.

Jo tunnin ajon jälkeen pidimme pienen välipalatauon, jolloin saimme eilisestä juhlasta jääneitä ruokia. Ne maistuivat edelleen erinomaisilta. Vauhti oli aika mukava sen jälkeen, kun pääsimme kaupungin keskustasta eteenpäin. Kuljimme peltojen halki ja pieniä metsäteitä myöten. Välillä pyöräletka venyi aika haitariksi, mutta enimmäkseen säilyi näköyhteys kaikkiin. Parin tunnin kuluttua tapasimme tanskalaisen kirjastonhoitajan, joka johdatti meidät Greven kirjastoon. Grevessä asuu noin 47 000 ihmistä. Siellä on pääkirjasto ja kaksi lähikirjastoa. Pääkirjastossa meitä odotti maukas hedelmävälipala ja henkilökuntaa, joka esitteli meille tiloja ja toimintaa. Pääkirjasto on entisessä ostoskeskuksessa, joka on remontoitu kirjastolle 1990-luvulla. Äskettäin on tehty uusi remontti, johon ei saatu juurikaan rahaa. Tilat oli kuitenkin saatu hyvin toimiviksi. Lamput ja osa kalusteista oli hankittu Ikeasta, vanhoja tuoleja oli verhoiltu uudestaan, hyllynpäätyjen opasteet oli tehty kankaasta jne. Varasto oli avattu asiakkaille ja siellä oli miellyttävä valaistus, kalusteita ja tilassa soi hiljaisella klassinen musiikki. Joskus kun nuoret ovat asettuneet liian kovaäänisinä varastoon, henkilökunta laittaa soimaan ooppera-aarioita suurella volyymilla, jonka jälkeen nuoret siirtyvät muualle. 

Jatkoimme matkaa Tunen lähikirjastoon. Siellä avataan kesäkuussa avoin kirjasto, jonne asiakkaat pääsevät myös silloin, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Tällaisia kirjastoja on Tanskassa kuulemma jo viitisenkymmentä. Kirjastoon pääsee sairasvakuutuskortin viivakoodilla ja pin-koodilla klo 10-22 joka arkipäivä. Matkakeittiömme oli pystyttänyt kojunsa kirjaston ulkopuolelle ja saimme ruokaa.

Tällä välillä pieni tihkusade oli yltynyt vähän kovemmaksi. Poljimme sateessa pienten kylien läpi hyviä pyöräteitä myöten. Ihmisiä ei näkynyt juuri ollenkaan, tuuli ja sade olivat kai pelästyttäneet heidät. Aika märkinä ja väsyneinä saavuimme Ströbyn koululle noin klo 22 täkäläistä aikaa. Kun saatiin päälle kuivat vaatteet, teetä ja ruokaa ja vielä levitettyä makuualustat ja -pussit luokkahuoneisiin, elämä taas hymyili. Mutta iltarientoja tuskin on enää odotettavissa tänä yönä. Reipas filmiryhmämme on saanut valmiiksi ensimmäisen filminsä. He aikovat tehdä joka päivä uuden filmin. Käykääpä tutustumassa.

Sleep in Heaven

Kartalta katsottuna matka metrolta retkeilymajaan oli lyhyt, mutta laukku oli tosi raskas raahata. Perillä retkeilymajassa kuulin, ettæ retkeilymaja on tarkoitettu alle 35-vuotiaille. Olen ohittanut sen iän jo 80-luvulla, mutta minut kuitenkin kelpuutettiin paikkaan, koska tässä samassa paikassa on muitakin Cycling for Libraries -porukasta. Luulen, että olen jopa samassa huoneessa kuin osa porukasta. En ole vielä tavannut muita. Meitä on kuusi samassa huoneessa ja sain viimeisen vapaan vuoteen, joka on kerrossängyn kolmannessa kerroksessa. Toivottavasti en putoa sängystä.

Pihalla näin polkupyöräni, mikä tuntui oikein kotoiselta. Taidan lähteä ajelemaan kaupungille. Tarvitsen varmaan jotain ruokaa, ennen kuin Kick Off -tilaisuus kaupunginkirjastossa alkaa.

Kävelin keskustaan. Vähitellen alkoi sataa, mutta ei rankasti. Ehdin vähän katsella kaupunkia, kunnes oli aika suunnistaa kaupunginkirjastoon. Kirjasto oli järjestänyt meille upean illanvieton. Tarjolla oli  ruokaa, juotavaa ja mainio klezmer-orkesteri. Lopuksi paikalle saapui kaksi pyörää, joista toisesta sai erilaisia kahveja ja toisesta herkullisia jäätelöannoksia. Olen esitellyt itseni kymmenille ihmisille, joista en kyllä montaa varmaan huomenna muista. Suuri määrä vieraita ihmisiä nopeassa tahdissa on aika hämmentävää. Tunnelma pyöräilijöiden kesken on innostunut. Kaikki odottavat huomista malttamattomina.

Matka on alkanut - olen jo kentällä

Helsinki-Vantaan lentokentällä tai niin kuin aiemmin sanottiin, Seutulan kentällä, tuntee jo olevansa matkalla. Valtava laukkuni on laitettu ruumaan ja nyt odottelen koneen lähtöä. Kööpenhaminassa näyttää säätietojen mukaan satavan, mutta ehkä sää siitä selkenee. Sade ei ole niin hankala pyöräilijälle, onhan minulla kuitenkin sadeviitta mukanani.Sen sijaan tuuli voi aiheuttaa vaikeuksia. Luotan myös siihen, että reitti kulkee aika tasaisia reittejä myöten.

En ole ennen osallistunut mihinkään "unconferenceen", en edes oikein tiedä, mitä se tarkoittaa. On hyvä päästä näkemään, miten kaikki sujuu. Ensi vuonna järjestetään IFLA:n (kansainvälinen kirjastoalan järjestö) kokous Helsingissä. IFLA:n kokouksiin liittyy aina useita satelliittikokouksia, joista yksi pidetään Hämeenlinnassa. Siinä on järjestäjänä NPSIG eli New Professionals Special Interesting Group. Tapaaminen on Verkatehtaalla ja se myös tulee olemaan "epäkonferenssi". Nyt on hyvä ottaa mallia, kuinka kannattaa toimia. En ole ensi vuonna enää Hämeenlinnassa töissä, mutta kokemuksia ja kommentteja toki voin tuoda tuliaisina tältä matkalta.

Jännitys tiivistyy

Tänään illalla pyörämme ovat jo perillä Kööpenhaminassa. Vein maanantaiaamuna pyöräni Pasilan kirjaston autotalliin, josta helsinkiläisten pyörät lähtivät tiistaina kohti Turkua ja sieltä edelleen keskiviikkoiltana lautalle. On hieno juttu, että pyörät viedään Kööpenhaminaan ja tuodaan takaisin Berliinistä. Kaikki tavaramme myös kuljetetaan matkan aikana pakettiautoilla. Järjestäjät ovat tehneet kuukausikaupalla töitä etukäteen kaikkien tällaisten yksityiskohtien varmistamiseksi. Pyörät tuodaan maitse takaisin Suomeen matkan päätyttyä. Tapahtuman päätteeksi suuri osa osallistujista jää Berliiniin, jossa vietetään Saksan Kirjastonhoitajaliiton satavuotisjuhlia. Minun pitää tulla takaisin Berliinistä heti 7.6., sillä aion osallistua 8.-10.6.  Oulun kirjastopäiville.

Matkaa varten on pitänyt myös miettiä etukäteen, millaisista aiheista haluaa käydä keskusteluja matkan aikana. Kaikkien osallistujien tarkoitus on varmasti verkottua erimaalaisten kollegoiden kanssa, saada uusia ideoita omaan työhönsä ja kokea yhdessä jotain ainutkertaista tässä maailman ensimmäisessä pyöräillen tehtävässä kirjastoalan epäkonferenssissa. Minä haluan kertoa muille osallistujille Hämeenlinnan kirjastossa toteutetusta Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeesta,  jonka ohjausryhmän suosiollisen päätöksen mukaan osallistun matkaan työaikana ja hankkeen rahoittamana.

Kevään aikana olen tehnyt puolenkymmentä 60-70 kilometrin pyöräretkeä kunnon kohentamiseksi ja herkkien paikkojen testaamiseksi. Olin etukäteen päättänyt, että mitään pehmustettuja housuja en kyllä tule käyttämään. Sen verran olen kuitenkin kokemusten perusteella harkinnut asiaa uudelleen, että olen ottanut lainaan ystävän vaippahousut. Voi olla, että jopa käytän niitä, katsotaan nyt, miltä tuntuu. Niinhän se on, että elämä opettaa.

Matkalle valmistautumista

Jo kuukausien ajan on käyty vilkasta viestinvaihtoa verkossa kaikenlaisista tapahtumaan liittyvistä asioista. Osallistujat ovat esitelleet itsensä ja ajatuksensa siitä, miksi lähtevät mukaan, olemme saaneet ohjeita mukaan otettavista tavaroista, vihjeitä majoituspaikoista, matkajärjestelyistä ym. Cycling for Libraries -tapahtuman sivuille on koottu matkalaisten valokuvat ja kotitehtävät. Niitä on ollut mukava lukea etukäteen.

On kiinnostavaa lopulta tavata muut osallistujat. Pelkään hieman, että suurin osa porukasta on 30-40-vuotiaita nuoria miehiä. Heidän kuntonsa on eri luokkaa kuin eläkeikää lähestyvällä naisella. Onneksi olin mukana äitienpäiväviikonloppuna Porvooseen tehdyllä pyöräretkellä. Huomasin silloin, että tasamaalla pärjään porukassa, mutta ylämäessä nuoret miehet menivät kevyesti ohitse. Mutta sisulla niistä mäistä selvittiin. Ja kuulemma varsinaisessa tapahtumassa matkavauhti on jonkun veran hitaampi. Minua rohkaisee myös se ajatus, että viikossa kunto kasvaa kovasti, joten ehkä viimeinen matkapäivä Berliiniin (120km) voi onnistua. Ja jos tuntuu liian kovalta, voi vaihtaa junaan.

Onneksi meidän ei tarvitse itse kuljettaa tavaroitamme, ne viedään erikseen autolla. Mukanamme on myös oma kokki, jota testasimme jo Porvoon retkellä. Siellä ruoka oli mitä mainiointa, joten uskon, että tulemme saamaan tapahtumassa hyvää ruokaa riittämiin. Porvoossa oli hyvän ruuan lisäksi vielä todellinen kansallismaisema ihailtavanamme.

Maija lähti matkalle...

ja otti mukaansa pyörän. Ja otan mukaani paljon muutakin, kypärän, makuupussin, makuualustan, vaihtovaatteet, astiat, läppärin jne. Lasten muistileikin avulla yritän pitää mielessä, mitä kaikkea tarvitsen matkalle mukaan.  Olen lähdössä 27.5.2011 ensimmäiseen kansainväliseen kirjastoalan pyöräillen tehtävään "epäkonferenssiin". Matkamme alkaa Kööpenhaminasta lauantaina 28.5. ja päättyy Berliiniin 7.6. Tapahtumaan osallistuu vajaa sata kirjastoalan ammattilaista noin 15 eri maasta. Päivittäiset pyörämatkamme ovat 60-80 km paitsi viimeisenä päivänä 120 km, mikä tulee olemaan aika tiukka rupeama. Matkan aikana tutustumme kirjastoihin Tanskassa ja Saksassa ja osallistumme iltaisin erilaisiin vapaamuotoisiiin keskustelutilaisuuksiin ja tapaamisiin. Berliinissä odottaa seminaari, Saksan Kirjastoseuran satavuotisjuhlallisuudet ja pyöräily halki kaupungin. Tapahtuman järjestäjät ovat Suomesta. Lisätietoja löytyy tapahtuman kotisivuilta Cycling for Libraries.

Osallistun siis tähän pyöräilytapahtumaan. Tavoittenani on verkottua kansainvälisesti ihmisten kanssa, joita kiinnostaa tulevaisuuden kirjasto. Olen työskennellyt kaksi vuotta Tietoyhteiskunnan tilat ja sisällöt -hankkeen Hämeenlinnan kaupunginkirjaston osahankkeessa Tiedon ja kulttuurin avoin oppimisympäristö. Olemme kehitelleet Hämeenlinnassa uusia verkkopalveluja kansalaisille, esim. aluetietoa kokoava Häme-Wiki ja Googlen karttoja hyödyntävä Virtuaalipolku.fi-palvelu.

Lähden matkalle ensi perjantaina, ensin lentämällä Kööpenhaminaan ja seuraavana aamuna koko porukan kanssa Berliiniä kohti. tarkoitukseni on kertoa tässä blogissa matkan tunnelmista, tapahtumista ja kaikista keskusteluista. On kuitenkin mahdollista, etten jaksa ihan kaikesta kirjoittaa, päivän pyöräily voi koetella muitakin ruumiinosia kuin takamusta...