Torstaina aurinko porotti yhä lämpimämmin

Aamulla nautimme retkeilymajassa hyvän aamiaisen, jonka jälkeen lähdimme pyörillä kohti Rostockin keskustaa. Kaupunki on vanha hansakaupunki, joka elää nykyään lähinnä satamastaan. Asukkaita on parisataatuhatta, mikä on jonkin verran vähemmän kuin 1980-luvulla. Ajoimme rannan kävelyteiden kautta ja näimme kilometreittäin ihania hiekkarantoja, joiden raidallisilla lepotuoleilla ihmiset nauttivat auringosta. Kuljimme yli kanaalin, jossa näimme kalastajaveneitä ja asuntolaivoja. 

Rostockin keskustassa oli kävelykatuja, joiden varrella oli vanhoja kauniita rakennuksia. Katujen varrella olevat talot raunioituivat pahasti sodassa. Näkemistämme rakennuksista suurimmassa osassa julkisivu oli korjattu vanhan tyylin mukaiseksi ja rakennuksen sisäosat rakennettu nykyaikaisella tyylillä. Kaupunginkirjasto sijaitsee vanhassa talossa, joka oli peräisin 1400-luvun lopulta. Kirjasto kärsii suuresti resurssipulasta. Esim. hankintarahaa on alle euro asukasta kohden, mikä on Saksankin mittakaavassa hyvin vähän. Kirjasto järjestää kuitenkin paljon erilaisia tapahtumia asukkaille, kuten kirjastot Saksassa yleensäkin tekevät.

Aamulla olimme jakaantuneet neljään ryhmään niin, että kukin saattoi valita oman kiinnostuksensa mukaisen käyntikohteen. Tapasimme toisemme puolenpäivän aikaan Rostockin yliopiston vanhan päärakennuksen suihkulähteiden luona. Rostockin yliopisto täyttää pian 600 vuotta, se on perustettu vuonna 1419. Se on Pohjoisen Euroopan vanhin yliopisto. Yhteiskuvan otto oli riemukasta hommaa ja herätti ympäristössä paljon huomiota.

Tänään vietettiin Saksassa Herrojenpäivää/Miestenpäivää/Isänpäivää. Kyseessä on helatorstain vietto, joka on muualla uskonnollinen juhlapäivä. Täällä Saksassa siitä on tullut kovin maallinen tapahtuma. Idea on, että miesten kuuluu tänä päivänä olla juovuksissa aamusta iltaan! Näimmekin päivän mittaan paljon iloisesti humalassa olevia miesseuruita kulkemassa pitkin katuja ja maanteitä.

Täällä Saksassa joukkoomme on liittynyt paljon saksalaisia kirjastolaisia. Rostockin keskustasta lähdimme yhdessä ajamaan niin, että meitä saattoi poliisiauto edessä ja takana. Risteyksissä poliisiauto asettui aina keskelle risteystä niin, ettei kukaan muu voinut siitä kulkea kuin pitkä pyöräseurueemme. Se oli hyvin juhlallista. Kaupungin ulkopuolella hyvästelimme iloisesti poliisit ja jatkoimme matkaa pitkänä letkana. Aina välillä kuului huuto car-up tai bike-back, jolloin vierekkäin ajelevat siirtyivät yhteen riviin. Maisemat olivat silmiä hiveleviä. Vihreillä niityillä kasvoi punaisia unikkoja, sinisiä ruiskaunokkeja ja joitain keltaisia kukkia. Maasto oli aika tasaista, pienet kumpareet virkistivät ajelua. Ohitimme pieniä kyliä, joissa pääteitä reunustivat satukirjoista tutunnäköiset saksalaiset talot. Leppeä tuuli viilensi helteen vaikutusta. Tunnelma oli korkealla. Kun kahvihammasta alkoi kolottaa, tapasimme taas keittiöhenkilökuntamme, joilla oli auto pysäköitynä mukavaan varjoisaan paikkaan.

Neljän aikoihin saavuimme Butzovin kuntaan. Vierailimme kulttuuritalossa nimeltä Krummers Haus, jossa sijaitsivat kirjaston lisäksi paikallinen museo ja näyttelytilat. Mecklenburg-Vorpommernin alueen kirjastojen tila ei ole kehuttava. Resurssipula on huutava. Silti kirjastoissa pystyttiin järjestämään sekä koululaisille että muille asukkaille monenlaista toimintaa. Puoli seitsemän aikoihin saavuimme määränpäähämme Gustrovin kuntaan, jossa tutustuimme ensin kaupunginkirjastoon. Tilanne oli täällä suunnilleen samanlainen kuin Rostockissa ja Butzovissa. Osaavia ihmisiä on paljon, mutta olosuhteet ovat huonot. Majapaikkaamme saavuimme kahdeksan aikoihin. Ruokailun yhteydessä kuultiin monenlaisia onnittelulauluja, kun kaikki erimaalaiset osallistujat halusivat omalla kielellään onnitella ruotsalaista Ankia hänen syntymäpäivänsä johdosta. Saimme tietenkin myös kakkua päivän kunniaksi.

Päivän pyörämatka oli 75 km. Nettiin pääsy ei onnistunut tänäkään iltana. Siirsin tämän perjantai-iltana. Kuvat ja kartan laitan, kun on parempi signaali. Kuudennen päivän videon voit katsoa täältä.